Kategoria: post

”Itse kun rakentaa, niin saa just sellaisen kuin haluaa.”

Paitsi että ei saa. Itse kun rakentaa, niin saa sellaisen A) minkä kaava sallii ja B) mihin rahat riittää. Meillä oli monta hyvää syytä lähteä tähän projektiin, mutta tuo postauksen eka lause ei ollut mielessä, kun punnittiin plussia ja miinuksia. Ja eihän me oikeasti mitään virallista SWOT-analyysiä tehty, kaikkea elämässä ei voi suunnitella paperilla. Toki me käytiin keskustelua ensin keskenämme, ja sitten pankin kanssa. Sen jälkeen ollaan omilla valinnoillamme vahvistettu sitä, että tämä on järkevää.

1. SUUNNITTELU

Hyvä suunnittelu tuottaa laatua. Mä olen kirjoittanut tästä jo aiemminkin, ja sanon sen taas: ilman meidän arkkitehtejä me ei oltais tässä. Meidän projektin ensimmäinen askel oli arkkitehdin hankkiminen, ja on melkein satumaista, miten asiat siitä on edennyt. Meillä oli vahva visio itsellämme, millaisen talon haluamme ja SAIKA Designin arkkitehdit suunnitteli meille just sellaisen.

Ulkopuolelta suunnittelua ohjasi eniten kaava ja rakennusoikeus. Tarjolla oli laaja skaala eri kokoisia ja eri hintaisia tontteja. Omakotitalojen keskikoko on laskenut Suomessa viimeisen kymmenen vuoden ajan, emmekä mekään haaveilleet monen sadan neliön talosta. Tai no, 50 neliötä olisin voinut ottaa lisää, mutta perjantaisiivousta ajatellen näin on hyvä. Ajatuksissa oli noin sadan neliön asunnot per puoli, ja tämän perusteella valittiin tontti.

Arkkitehdit auttoivat meille ja talolle sopivan tontin valinnassa, huomioivat budjetin suunnitellessaan kustannustehokkaat neliöt ja piirsivät meille pohjan, josta löytyy kaikki tarvittava. Rakennus on myös sijoitettu tontille niin, että kattolappeet on optimaaliseen suuntaan aurinkopaneelien tai -keräinten asennusta ajatellen.

Tämä talo on tuonut jo nyt niin paljon lisäarvoa meidän elämään, vaikka se on vasta kuva paperilla.

Suunnittelussa on huomioitu kestävä rakentaminen. Meille se tarkoittaa ajattomuutta, korkeaa laatua, viihtyvyyttä, toimivuutta ja ekologisuutta. Kaavan vaatimat autokatokset on sijoiteltu osaksi kokonaisuutta, ja niihin pääsee ajamaan suoraan kadulta. Autokatosten päälle sijoitetut kattoterassit toimii lisätilana (meidän puolen kattoterassi on noin 50m2!) tarjoten uusia mahdollisuuksia ulkotilan käyttöön.

Arkkitehtisuunnittelun lisäksi me ollaan itsekin tehty paljon omatoimista suunnittelua liittyen mm. säilytystiloihin, keittiöön ja sen toimintoihin, kylpyhuoneeseen, sisustusratkaisuihin, julkisivumateriaaleihin, energiatehokkuuteen ja lämmitymuotoihin.

2. ASIANTUNTEVAT AMMATTILAISET

Yksi siisteimmistä jutuista koko hommassa on se, kun pääsee tekemään yhteistyötä erilaisten ammattilaisten kanssa. Vastaava työnjohtaja on rakennuttajan tärkein tuki, joka kannattaa ottaa mukaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sen lisäksi että vastaavalla työnjohtajalla eli vastaavalla mestarilla on lakisääteisiä tehtäviä, kuten vastaava työnjohtaja on vastuussa siitä, että rakennustyö toteutetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti, me halusimme löytää projektiimme samalla sekä huippuammattilaisen että huipputyypin.

Parhaan mahdollisen vastaavan etsiminen alkoi Facebookin Raksakimppa Uusimaa -ryhmästä sekä Rakentamisen asiantuntijapalvelusta Anturasta. Tämä tapahtui yli vuosi ennen rakentamisen aloitusta, samoihin aikoihin kun lähetettiin ekat tarjouspyynnöt talotehtaille. Mä olin määritellyt omat kriteerit joiden pohjalta rankkasin ne, joita lähestyttiin. Ajatus oli, että tapaisimme kasvotusten potentiaalisten ehdokkaiden kanssa, ennen kuin teemme päätöksen. Yhden tapaamisen, googlailukierroksen ja korviin kantautuneiden suositusten perusteella me oltiin varmoja, että ollaan löydetty etsimämme.

Pääsuunnittelijana toimii toinen meidän talon arkkitehdeistä, joten sanomattakin selvää, että kaikki pääsuunnitteluun liittyvä on sujunut timanttisesti. Aloituskokous on viikon kuluttua, jolloin tavataan pääsuunnittelija ekaa kertaa livenä. Hän kun tosiaan asuu 513 kilometrin päässä tulevasta talostamme, on kaikki tähän astiset palaverit hoidettu Skypellä ja puhelimella. Ei ole muuten etäisyys haitannut tai hidastanut mitään, kiitos nykytekniikka ja kiitos SAIKA Design!

3. ORGANISOINTI

Me päädyttiin rakennuttamaan talo osaurakointina. Alkuvaiheessa, silloin kun vielä ymmärsimme rakentamisesta hyvin vähän, me oletettiin etenevämme talopaketilla. Eka kilpailutuskierros selvensi ajatuksia – me ei tultais ikinä saamaan suunnitelmiemme mukaista taloa, jos valitaan yhteistyökumppaniksi talopakettiyritys. Mä itse olin hyvin ehdoton tässä: me pohditaan homma uusiksi ja rakennetaan Saikan suunnittelema talo, tai sitten me ei rakenneta ollenkaan.

Loppujen lopuksi päätös kivitalon rakentamisesta oli helppo. Yhteistyö Lammi Kivitalon kanssa on sujunut hyvin, ja ollaan saatu heiltä tukea, apua ja suosituksia muiden yhteistyökumppanien hankintaan. Meillä on läheisiä sukulaisia, jotka on rakennuttanut Lammi Kivitalon, ja käyttäneet samaa urakoitsijaa, joka meilläkin tulee olemaan. On tosi tärkeää, että ollaan saatu kysellä tyhmiä ja tärkeitä asioita näiltä todellisilta kokemusasiantuntijoilta.

Yleisesti talopaketteja pidetään kai vaivattomampana tapana rakentaa kuin osa-urakointia. Voi olla niinkin, mutta meistä tämä tuntuu paremmalta, ja enemmän itse tehdyltä. Me saadaan yksilöllinen koti ja samalla saadaan toteuttaa intoamme organisoida asioita.

4. PERHE & PARISUHDE

Kaikki on varmasti kuullut ikuisuuskliseet taloprojekti rikkoo parisuhteen, talon rakentaminen koettelee perhettä, kestääkö suhde rakennusprojektin jne. “No, riippuu varmaan parisuhteesta”, me ajatellaan.

Kaikki erityiset ponnistelut ja poikkeukset vaikuttavat parisuhteeseen ja perheeseen. Lapsen syntyminen vaikuttaa, lopputyön kirjoittaminen vaikuttaa, sairastumiset, työnhaku, uudessa työssä aloittaminen, toisen lapsen syntymä, opiskelu työn ohella, muuttaminen, häiden järjestäminen – kaikki nämä vaikuttaa. Ja kaikkea näitä me ollaan käyty yhdessä läpi ja ollaan silti tässä, keskellä taloprojektia.

Parisuhteet on erilaisia, ihmiset on erilaisia, ja niin ollaan mekin mun miehen kanssa. Mutta se meissä on samaa, että tykätään suunnitella, sumplia, organisoida ja saada asioita aikaiseksi. Taloprojektissa huippua on se, että meillä on joku yhteinen päämäärä, minkä eteen yhdessä tehdään asioita.

Ja täähän ei ole mikään meidän kahden projekti, vaan yhtä lailla fiilistellään ja suunnitellaan juttuja meidän lasten kanssa. Tietty vastuu on meillä ja ei meillä oikeastaan ole haisua siitä, kuinka paljon 2- ja 4-vuotiaat pystyy ymmärtämään, että tän kaiken puheen ja tohottamisen lopputulos on ihan oikea talo, johon me ihan oikeasti joku päivä muutetaan.

Eikä tämä myöskään ole pelkästään meidän neljän juttu, vaan meidän laajennetun perheen. Eli meidän ja mun tädin a.k.a tätimummin. Paritaloasumisestakin oon kuullut jos jonkinmoista tarinaa, mutta ne tarinat ei kosketa meitä. Mä en enää edes meinaa muistaa mainita, että ollaan rakentamassa nimenomaan paritaloa, koska niin yhdessä me on tätä tehty, ihan ekasta ajatuksesta lähtien.

5. ASUNTOMESSUT

Viime kesän Porin asuntomessuilta jäi erityisesti mieleen se, kun messukierrosta ennen saimme esittää kysymyksiä yhdelle alueen messurakentajista. Joku yleisöstä kysyi, kuinka paljon halvemmaksi rakentaminen tuli, kun talo rakennettiin asuntomessuille. “Ei tullut halvemmaksi, päinvastoin tuli kalliimmaksi” oli vastaus. Tavarantoimittajilla on tapana tarjota messurakentajille omien mallistojensa hienoimpia tuotteita hyvään hintaan asuntomessujen markkinointiarvon takia. Kaikki tietenkin haluavat juuri sen uusimman, hienoimman ja eniten erikoisominaisuuksia sisältävän tuotteensa näytille asuntomessukohteeseen.

Rakennusprojektissa pitää olla muutenkin tarkkana moneen suuntaan, lisäksi asuntomessurakentamisessa pitää muistaa olla sokeutumatta kaikille huippuhyville messutarjouksille. Pitää muistaa miettiä tarkkaan, mitä asioita arvostaa ja mistä haluaa maksaa. Mä esimerkiksi tiedän ihan varmasti, että en tarvitse 7000 euroa maksavaa uunia, vaikka se olisikin tyylikäs ja sopii vaativaan ruuanlaittoon.

Me ei olla missään vaiheessa ajateltu, että asuntomessuille rakentaminen tulisi jotenkin normaalia rakentamista halvemmaksi. Mulle itselle isoin syy rakentaa asuntomessualueelle oli se, että sinä päivänä kun messut aukeaa KAIKKI on valmiina. Oma talo ja oma piha on valmiina, naapureiden talot ja pihat ja aidat on valmiina, kadut, katukiveykset ja istutukset on valmiina. Viereisen korttelin päiväkoti on valmiina, leikkipuistot ja lenkkipolut on valmiina. Aika houkuttelevaa!

Asuntomessurakentamisessa kiinnosti myös yhteisöllisyys. Moni perhe on samassa tilanteessa ja etenee samassa tahdissa. Uskon, että vertaistukea saa ja tulee haettua koko ajan enemmän, kun projektikin etenee. Ja on meillä jo nyt oma WhatsApp-ryhmä yhden saman korttelin naapuriperheen kanssa. Lisäksi Tuusulan omasta asuntomessutoimistosta saa apuja kun on tarvis, he järkkäävät meille rakentajille tapahtumia, vinkkaavat rakentamiseen liittyvistä messuista ja ovat yksi lisätaho, josta kysyä neuvoja.

Tässä meidän ekat viisi ajatusta, loput viisi ajatusta seuraavassa postauksessa.

Millaisia ajatuksia teillä on ollut rakentamiseen liittyen? Etenkin asuntomessurakentajien mietteitä olisi kiva kuulla. Kommentoi tänne.

En oikein tiedä mitä lupaprosessista pitäisi ajatella. Meille tämä on näyttäytynyt mittelöltä jossa kaikki osalliset on eri puolilla. Niinhän se ei varmasti ole, mutta siltä se on tuntunut. Tiesin prosessista etukäteen hyvin vähän, mutta jostain olin saanut sen käsityksen, että tämä on se pitkää pinnaa vaativa vaihe. Ja juuri näin se on ollut.

Helsingissä pientalorakentajat saavat rakennusluvan keskimäärin 98 päivässä hakemuksen jättämisestä. Kaupunki lupaa kunnossa olevan hakemuksen käsiteltävän 29 kalenteripäivän aikana. Vantaalla rakennusluvan sai vuonna 2017 keskimäärin kahdessa kuukaudessa ja Espoossa käsittelyaika vuonna 2018 oli keskimäärin 55 päivää. Tuusulan kunnan käsittelyajoista en löytänyt mitään osviittaa, mutta olimme toiveikkaita, sillä asuntomessuorganisaatio oli informoinut messurakentajien olevan ohituskaistalla.

Asuntomessuhankkeessa kohteen on läpäistävä Laaturyhmän seula ennen lupavaiheeseen siirtymistä. Meidän rakennuslupasarja hyväksyttiin 27.9.2018. Virallisesti rakennuslupaprosessi käynnistyi 30.10.2018 ja on siis kestänyt nyt 82 vrk. Meillä lupavaihetta koordinoi pääsuunnittelijamme, joka on toinen talon piirtäneistä arkkitehdeistä. Hakemuksen jätettyämme kuvittelimme meillä olevan koossa kaikki tarvittavat dokumentit lukuunottamatta energiaselvitystä, jonka lisäisimme Lupapisteeseen jälkeenpäin.

Väärin luulimme!

Pääpiirustusten eli leikkaus, pohja-, julkisivu- ja asemapiirustusten sekä perustamistapalausunnon lisäksi lupaprosessiin kuuluu naapureiden kuuleminen. Meillä naapurien kuuleminen liittyi erityisesti maalämpökaivojen etäisyyteen naapureiden rajasta. Lupakäsittelyn aikana eri viranomaiset kommentoivat Lupapisteeseen liitettyjä suunnitelmia. Lokakuun jälkeen suunnitelmia on täydennetty  viranomaislausuntojen perusteella mm. asemapiirustuksen osalta. Pääpiirustusten lisäksi lupahakemukseen on lisätty useita erilaisia asiakirjoja, kuten

• Hulevesien viivytyslaskelma
• Energiaselvitys ja -todistus
• Kosteudenhallintaselvitys
• Rakennuksen ulkovaipan äänieristyssuunnitelma
• Rakennusoikeuslaskelma
• Polkupyörälaskelma
• Pintavesisuunnitelma

Tällä hetkellä tilanne on se, että meiltä puuttuu enää yksi viranomaislausunto. Sormet ristiin, että tämä vaihe olisi pian ohi. Tämä on taas yksi niistä asioista, joista emme olisi selvinneet ilman projektissamme mukana olevia asiantuntijoita.

Miten muilla on lupaprosessi edennyt? Onko joku jossain saanut rakennusluvan odotettua huomattavasti nopeammin? Kertokaa ihmeessä.

Lähteet:
Käsittelyajat Helsingin rakennusvalvonnassa (2019) Helsingin kaupunki.
Luvan hakeminen (2019) Espoon kaupunki.
Mannila, Merja (2017) Uusien lupahakemusten käsittely katkeaa väliaikaisesti – työvoimapula riivaa Vantaan rakennusvalvontaa. Rakennuslehti.

Sinne meni, vuosi 2018! Ensimmäinen täysi vuosi rakennusprojektia takana. Mitään näkyvää tontilla ei vielä ole, mutta suunnitteluun, säätöön, neuvotteluihin, sopimuksiin ja valintoihin on kulutettu aikaa satoja tunteja. Vuoteen on mahtunut paljon muutakin kuin talon pähkimistä. Kuten se, että meillä ei ole enää vauvaa talossa, nyt kun pieninkin on kävelevä ja puhuva itsenäinen tilliäinen.

Toinen iso muutos on uusi työ, jossa aloitin tänä syksynä ja jonka merkitys on jotain paljon enemmän kuin vain työ. Arki on muuttunut radikaalisti, mutta tähän oltiin valmistauduttu ja kaikki on mennyt hienosti. Joku sanoisi ruuhkavuodet, minä sanon: elämä on kivaa kun on tekemistä ja tavoitteita, työhön liittyviä ja perheen ikiomia.

Olisin voinut listata meidän vuoden 2018 topit ja flopit, mutta päätin keskittyä pelkästään huippuihin. Oheisella aikajanalla taloprojektin kohokohdat, onnistumiset ja siisteimmät jutut viime vuodelta.

Suurin kiitos asioiden etenemisestä kuuluu aktiivisille arkkitehdeillemme – kiitos Tiina ja Mikko! Emme myöskään olisi tässä tilanteessa ilman henkilökohtaista huippuneuvonantajaa – kiitos Jorma!

Vaikea käsittää, että nyt ollaan enää muutaman kuukauden päässä siitä, että tontilla alkaa todella tapahtua. Jännä vuosi edessä!

Meidän tulevan kodin suunnittelua on alusta asti ohjannut kaksi pääelementtiä – talon visuaalista muotoa tuplaharjakatto ja sisätiloja leijuvat portaat. Taitaa olla jopa niin, että ensin oli idea portaista ja sen jälkeen tuli vasta talo. Kirjoitin arkkitehdeille ensimmäisiä toiveitamme syksyllä 2017: Haluaisimme mielellämme suorat portaat. Voisiko portaat olla naapurin kanssa yhteistä umpinaista seinää vasten? Mukaan olin liittänyt kuvan leijuvista portaista, jossa oli mustat pinnakaiteet.

Pinterest-kansioni oli pullollaan ideakuvia portaista, ja kun aloin keräämään niitä yhteen, huomasin samojen asioiden toistuvan uudestaan ja uudestaan. Portaat ilman varsinaista runkoa, askelmat aitoa puuta, teräskaiteet, industrial tyyli – rouheaa, pelkistettyä, vähän karua mutta tyylikästä.

Kuvat vasen puoli: Freedom Architects – Not a Paper House – Suvaco

Kuvat oikea puoli: Desiree – EeStairs – Jvr architects & interiors

Rakastan raakabetonisia pintoja, etenkin yhdistettynä puuhun ja teräksisiin yksityiskohtiin. Tämä tyyli ei kuitenkaan sellaisenaan sovi tulevaan kotiimme. Vaikka kivitaloa teemmekin, on puu materiaalina hyvin vahvassa osassa sekä julkisivua että sisätiloja. (Meillä on muuten aivan mahtava puutoimittaja yhteistyökumppanina, mutta siitä lisää myöhemmin!)

Pinterest-kuvista ei useinkaan saa sen suurempaa hyötyä kuin vain idean. Niin tässäkin tapauksessa. Alkuperäistä lähdettä, tai kuvassa olevan tuotteen tekijää tai toimittajaa harvoin saa Pinterestistä selville. Ja jos saa, se voi löytyä vaikka Japanista tai Australiasta. Löysin kuitenkin uudehkon, pienen ja nuoren suomalaisen yrityksen, joka suunnittelee, valmistaa ja asentaa juuri sellaisia portaita, joista olen nähnyt unia.

Kun ensimmäisen kerran otin yhteyttä porrastoimittajaan maaliskuussa 2018, oli meillä vielä suunnitelmissa tehdä puutalo. Olimme keskustelleet potentiaalisen puutalotoimittajamme kanssa, että tekisimme asuntojen välisen seinän betoniharkoista, vaikka talo muuten tulee puurakenteisena. Tämän ei pitänyt olla ongelma. Tiesin, että suosikkiporrasmallimme vaatisi betoniseinän, joten tämä homma oli hoidossa. Porrastoimituksen osalta saatoimme olla liikkeellä vähän turhan ajoissa, mutta koska portaat tulevat olemaan hyvin keskeisellä paikalla kodissamme, halusimme löytää täydellisesti sopivan tuotteen.

Porrastoimittajalta saimme hienoa palvelua, esimerkiksi yksityiskohtaista tietoa teknisistä vaatimuksista, joita välitimme eteenpäin talotehtaan suunnittelijoille. Kevään aikana tilanne kuitenkin muuttui, ja keskustelut puutalotoimittajan kanssa päättyivät. Myöhemmin kesällä, kun olimme tehneet sopimuksen Lammi Kivitalojen kanssa, otin yhteyttä porrastoimittajaan ja kerroin uusista suunnitelmistamme. Lähetin arkkitehtien tekemät päivitetyt 3D-mallinnukset talosta porrastoimittajalle ja asiat alkoivat loksahdella niille kuuluville paikoilleen.

Elokuussa 2018 olimme tehneet sopimuksen Gradon kanssa KANNEL-portaista. Grado on vuonna 2010 perustettu yritys, jonka portaat suunnitellaan ja toteutetaan kokonaan Suomessa, Pirkkalassa. KANNEL-portaiden runko on terästä ja askelmat massiivipuuta. Tässä mallissa runko on kokonaan piilossa ja askelmat ikään kuin leijuvat ilmassa. Koska asunto on kompakti ja sijoitettu pienehkölle tontille, on tärkeää että luonnonvaloa saadaan myös rakennuksen keskiosiin. Korkea sisääntulo, olohuoneen korkea tila ja ilmava KANNEL-porras näiden välissä takaa sen, että valo pääsee virtaamaan läpi asunnon.

Grado Design Oy

KANNEL-portaisiin voi valita askelmat eri massiivipuuvaihtoehdoista, jotka sävytetään toiveiden mukaan. Meillä on lattiamateriaalin valinta vasta edessä, joten emme ole vielä päättäneet mitä puuta haluamme askelmiin. Teräksiset pinnakaiteet tulevat mustana, sen olemme päättäneet jo ennen kuin taloakaan oli suunniteltu. Olen täysin ihastunut pinnakaiteisiin, ja onneksi saamme käytettyä sitä myös laajemmin. Portaisiin kiinnittyvä pinnakaide jatkuu ylös asti muodostaen yläkerran avoimen reunan kaiteen. Yläkerrassa pinnakaidetta on kaikkien aukkojen reunoille ja myös osa kattoterassin kaiteesta on korvattu pinnakaiteella.

Gradon nettisivuilla yrityksen perustaja, tuotekehitysinsinööri Lauri Kristo kertoo tuotteistaan:

Portaiden valmistuksessa haemme tasapainoa insinööritaidon, käsityön ja hyvän designin välillä. Design ei merkitse meille vain ulkonäköä, vaan se on myös käytännöllisyyttä. — Laadukkaat ja kestävät portaat ovat meille kunnia-asia. Emme halua suosia kertakäyttökulttuuria. Huolella suunniteltu, valmistettu ja huollettu porras kestää vuosikymmeniä.

Voiko näitä portaita olla rakastamatta? No ei voi!

Meidän nykyisessä kerrostalokodissa on aina aivan väärä lämpötila. Kun me muutettiin tähän vastavalmistuneeseen taloon pari vuotta sitten uuden vuoden aattona, huomasimme heti ensimmäisenä iltana huoneiston olevan jäätävän kylmä. Onneksi oli glögikausi vielä käynnissä.. Täällä on kahden vuoden aikana käynyt jos jonkinmoista mittarimiestä mittaamassa seinien ja lattioiden lämpötiloja, huoneiden kosteuksia, ikkunoiden vetoisuutta ja niitä pattereita myös. Ihan normaalit lukemat kuulemma, vaikka tukka hulmuaa sisätiloissa ja huulet sinertää.

Kun me käynnisteltiin meidän taloprojektia, me ajateltiin kaikki, että meidän talon lämmitysmuotona tulee olemaan maalämpö. Energiaratkaisuilla on meille väliä, ja niitä on nyt pohdittu lähes vuosi. Rykmentinpuiston messualueella energia on yksi neljästä rakentamisen aikaisesta teemasta, ja myös toinen meidän talon teemoista. Talo on mm. suunniteltu tontille niin, että kattolappeet ovat optimaaliseen suuntaan aurinkopaneelien asentamista ja hyödyntämistä ajatellen.

Energiaratkaisuista maalämpö oli heti alusta asti houkuttelevin mutta myös alkuinvestoinneiltaan kallein vaihtoehto. Elinkaarikustannusten näkökulmasta maalämmössä voidaan saavuttaa pienin ostoenergiankulutus ja käyttökustannukset, mutta silloin kustannuksia tulee tarkastella 20 vuoden jaksolta. Vaikka pitkäjänteinen olenkin, pakko myöntää, että tässä se alkoi tuntua vähän vaikealta..

Vielä suunnittelun alkuvaiheessa mistään mitään tietämättöminä kuvittelimme pärjäävämme yhdellä maalämpökaivolla. Porataan yksi reikä, hommataan yksi maalämpöpumppu, maksetaan kulut puoliksi ja jaetaan yhdestä pumpusta lämpö molempiin asuntoihin. Helppoa ja kustannustehokasta! Todellisuudessa homma ei mene ollenkaan näin. Tämän päivän laitteilla käyttökustannuksia ei pysty jakamaan toteutuneen käytön mukaan, vaan jako perustuu arvioon. Vaikka me sukulaisina saatettaisiin tästä vielä selvitä, on asiaa pakko ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos toinen joskus muuttaa pois, ja naapureina ei olekaan tutut sukulaiset, miten kulujen jakaminen ja niistä sopiminen silloin sujuu? Yhteinen lämpökaivo alkoi olla enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Huoneistoissa on 107 asuinneliötä per puoli, kahdessa kerroksessa. Energia-asioita miettiessämme kuulimme eri suunnista, että maalämmöstä saisi parhaimman hyödyn silloin, kun huoneiston neliömäärä on yli 170. Koska olimme paljon alle tämän, aloimme kääntyä poistoilmalämpöpumpun suuntaan, sen monipuolisuuden ja tietenkin myös hinnan vuoksi. Poistoilmalämpöpumpun tueksi ja huoneiston jäähdytykseen kaavailimme ilmalämpöpumppua.

Tällä ajatuksella siis eteenpäin.

Tai sitten ei. Lokakuun lopussa kävimme Omakotimessuilla Vantaalla, jonka jälkeen olimme kääntäneet jälleen kerran kelkkamme lämmönlähteen suhteen. Juttelimme toista tuntia lämmitysjärjestelmien asiantuntijan kanssa, jonka myötävaikutuksesta aloimme miettiä uudestaan maalämpöä. Pientalojen keskikoon pienennyttyä viime vuosien aikana, on markkinoille nyt tullut pienempiin asuntoihin soveltuvia maalämpöratkaisuja. Jotenkin tämä myyjä sai meidät vakuutettua maalämmön sopivuudesta juuri meidän kotiimme, joten tässä sitä ollaan taas.

Nyt pitäisi päättää, ollaanko valmiita satsaamaan maalämpöön, vaikka se ylittääkin suunnitellun budjetin. Mitä te valitsisitte?

Heinäkuun alussa kun nimet oli sekä Lammin että asuntomessuorganisaation papereissa, oli meidän omalla hoidettavien asioiden listalla seuraavana maaperätutkimuksen tilaaminen. Ei varmaan yllätä ketään, että aikataulu meni heti uusiksi. Luulin että kesä on säiden vuoksi rakentamisen kulta-aikaa, mutta todellisuudessa KAIKKI oli lomalla ja kiinni koko heinäkuun. Emme saaneet tilattua etenemiseen vaadittavia tonttikarttoja, joten homma oli täysin jäissä. Kaiken lisäksi juuri meidän tontilla oli jättimäinen sorakasa, joka oli luvattu siirtää kesäkuun loppuun mennessä, mutta joka edelleen heinäkuun vikana päivänä oli siellä.

Olimme tilanneet maaperätutkimuksen elokuulle, mutta saimmekin tiedon, että alueella oleva sorakasa poistuu viimeisenä meidän tontilta, ja uusi deadline tälle oli syyskuun viimeinen päivä. Hienoa, saadaan siis odotella vielä ylimääräiset kaksi kuukautta. Tämä kuitenkin eteni lopulta nopeammin, ja päästiin peruutusajalla teettämään maaperätutkimus syyskuun puolivälissä.

Maaperätutkimuksen raporttinivaskasta ymmärsin tasan yhden lauseen: “Rakennuskaivannon vaativuusluokka on tavanomainen”. Oikeastaan en edes ole varma, tajusinko tuotakaan, mutta oletin sen olevan hyvä juttu. Sami kuitenkin soitti perään maaperätutkimuksen tekijälle, jolta saimme suomennoksen:

Tontti sijaitsee kallioisen maaston ja pehmeän humusmaaston rajamailla, joten tontilla voi olla mahdollisesti jotain pieniä kallion nyppyjä, mutta meidän tontti ei kuitenkaan ole pehmeää humusta, vaan erittäin hyvää moreenimaata, joka on hyvä pohja rakentamiselle.

Louhintaa ei todennäköisesti tarvita, mikäli emme rakenna kellaria tontille, eikä myöskään paalutusta tarvitse todennäköisesti tehdä. Suuria täyttöjä ei myöskään todennäköisesti tarvita.

Kiitos, tämä kelpaa meille!

Käytiin vielä koko perheen voimin tarkastamassa tilukset. Hyvältä näytti. Mut onhan tässä vielä vähän hommaa, ennen kuin päästään muuttamaan sisään.

“Nää on kaikki mun maita”, hän ajatteli.

Ennen rakennusluvan hakemista pääpiirustukset tulee hyväksyttää Laaturyhmällä. Laaturyhmä arvioi ensisijaisesti sitä, että lopulliset piirrokset vastaavat luonnoskuvia, joiden perusteella kohde on valittu toteutettavaksi asuntomessualueelle. Suurin muutos kohteessamme verrattuna luonnoskuviin on rakennusmateriaali. Luonnosvaiheessa talon ajateltiin olevan puurakenteinen, mutta nyt se siis toteutetaan kivirakenteisena. Laitoimme päärakennuspiirustukset Laaturyhmälle syyskuussa, ja saimme 28.9.2018 vahvistuksen rakennuslupasarjojen hyväksymisestä. Yksi askel eteenpäin, jess!

Lupakuvat on nyt sisällä. Pari liitettä tosin vielä uupuu, mutta parin viikon sisällä meidän puolelta paketti on kasassa. Sitten odotellaan. Keskimääräiset rakennusluvan käsittelyajat on Tuusulan kunnalla kuulemma kaksi kuukautta, mukaanlukien kuvien tarkentumiseen kuluva aika. Asuntomessuhankkeille on etukäteisvalmisteluista johtuen luvattu lyhyempiä käsittelyaikoja. Arvauksia, milloin voimme juhlia rakennusluvan saamista?

Asuntomessut pidettiin tänä vuonna Porin Karjarannassa. Tuusulan asuntomessutoimisto järjesti Tuusulan rakentajaperheille yhteismatkan Poriin messujen avajaisviikonloppuna. Ja olihan hienosti järjestetty retki – kuljetukset Poriin ja takaisin, eväät, liput, ruuat, kahvit, ihan kaikki oli hoidettu, itse ei tarvinnut kuin huolehtia siitä että on mukana bussissa.

Paikan päällä kuulimme ensin Porin asuntomessujen projektipäällikön tunnelmat tiivistetysti menneiltä 2–3 vuodelta. Tämän jälkeen yksi messurakentajista oli kertomassa omista ajatuksistaan rakentamisen ajalta ja fiiliksistä nyt. Tässä kohtaa eturivissä istuessani saatoin unohtaa rajoittaa kyselyintoani – pahoittelut tästä!

Saimme muun muassa tietää, millaisia diilejä Porissa oli tehty – uuni 4000 euroa –, mikä koko rakennusprojektissa otti eniten pannuun – talotehtaan pystytysporukka –, mikä messurakentamisessa oli kaikkein parasta – yhteishenki muiden rakentajien kanssa – ja tuliko kiire – no tuli tietenkin, vikat listat laitettiin avajaispäivää edeltävänä iltana.

Messurakentajan tarinasta jäi erityisesti mieleen, kun hän kertoi millaisia kommentteja oli kuullut kierrettyään avajaispäivänä muiden messuvieraiden seassa omassa kodissaan.

Kukaanhan ei tietenkään tiennyt että juuri hän oli talon omistaja ja tuleva asukas.

Joku oli sanonut: “On niin hirvee etten ottais vaikka ilmaiseksi saisin”, toisen mielestä talo oli niin hieno, että olisi ollut valmis maksamaan siitä lähes tuplat verrattuna rakentamiskustannuksiin.

Mitenköhän sitä itse osaa ottaa vastaan tuntemattomien kommentit omasta kodistaan? Pitäisi kai suojella itseään, ja pysyä poissa kuulemasta muiden mielipiteitä. Turha toivo, tiedän jo nyt. Olen satavarmasti vähintään joka toinen päivä vuoden 2020 messuilla pyörimässä omissa nurkissani. Vinkit silloin itselleni:

1. Muista, tämä on sinun makusi mukainen koti, muiden ei tarvitse rakastaa sitä.
2. Jos jostain, niin makuasioista voi kiistellä, joten älä edes aloita.
3. Muistelepa, miten itse kommentoit koteja aiemmilla asuntomessuilla.

Asuntomessujen lisäksi meillä oli ihan oma oheiskohde, Porissa kun oltiin. Arvaatteko mikä?? Viiden pisteen vihje: Sen valmistumista sai seurata telkkarista syksyllä 2017. Arvasitko? Kolmen pisteen vihje: Talon budjetti tuplaantui, ja maksoi lopulta lähes miljoonan. Joko joko?! Yhden pisteen vihje: Talon vastaava kirvesmies oli hieman persoonallinen tapaus.

Sadan Vuoden Talo, tietty!

Me emme löytäneet talolle mitään tarkempaa osoitetta, mutta tiesimme alueen nimen. Eli navi päälle ja kulmille pyörimään. Ei se ihan ekalla osunut eteen, mutta löytyi lopulta. Mutta miten pieneltä se näytti! Ja vihreältä! Meidän silmiimme talo näytti paljon matalammalta kuin olimme kuvitelleet. Ei sentään menty ikkunoista kurkkimaan, mutta talo vaikutti olevan tyhjillään. Tuli ehkä vähän surku, koska onhan se ihan hieno talo, ja vaivalla tehty. Itse ajattelen, että tässä oikea talo on väärässä paikassa.

Sitten me lähdettiin. Hei hei Sadan vuoden talo, toivottavasti joku vielä löytää susta kodin!

Jos totta puhutaan, niin ei käynyt ikinä mielessäkään, että me tehtäis kivitalo. Oman talon rakentaminen, tai rakennuttaminen, ylipäätään ei ollut ollut meille mikään haave. Ja että kivitalo – ei sentään. Ekat palaverit Lammilla oli fiilistelyä ja kuulostelua siinä missä muutkin talotoimittajatapaamiset. Lammi hoiti yhteydenpitoa huippuhyvin. He olivat aktiivisia meidän puoleemme ja näkivät paljon vaivaa sen eteen että saivat meille mahdollisimman totuudenmukaisen kustannusarvion. He tapasivat meitä moneen otteeseen, vaikka me olimme hyvin skeptisiä alkuvaiheessa.

Taitaa olla niin, että jos Lammi itse ei olisi ollut niin aktiivinen, se olisi karsiutunut meiltä pois jo alkuvaiheessa. Luojan kiitos niin ei ehtinyt tapahtua. Jossain vaiheessa meillä kaikilla alkoi ajatukset kääntymään Lammiin. Perusteltiin vuorotellen itselle ja toisillemme, miksi kivitalo onkin nyt ykkösvaihtoehto, vaikka alussa oltiin yhtä mieltä siitä, että ei kivitaloa. Liian kallista, liian monimutkaista, liian työlästä, liian kaikkea.

Meillä on suvun sisällä paljon tietoa kivitalorakentamisesta, ja nimenomaan Lammin tuotteesta. Kuultiin vinkkejä, kokemuksia, fiiliksiä. Harkoista, betonista, urakoitsijoista, suunnittelijoista, maanrakennuksesta, sisätöistä, lämmitysmuodosta, pihatöistä. Kyläiltiin sukulaisilla ihan uusin silmin, tutkittiin kulmia, kattoja, seiniä, ikkunoita. Kyseltiin, mietittiin ja vertailtiin.

Lopulta kaikki oli päivänselvää. Jos me meinataan tähän lähteä, niin sen on oltava Lammi. Hommaa ja säätöä tulee olemaan enemmän verrattuna täysin valmiiseen talopakettiin. Valintoja joudutaan tehdä enemmän, projektinhallintaa tulee meidän vastuulle enemmän. Mutta se me halutaankin tehdä! Tällä tavoin tehtynä meidän talo on enemmän meidän tekemä. Me halutaan tehdä se näin.

Nimet on nyt papereissa. Tää on se hetki, mistä ei voi enää perääntyä. Huh. Tervetuloa meille kylään Tuusulan Rykmentinpuistoon heinäkuussa 2020!

Onkohan millään muulla kuin rakennusalalla näin vaihtelevia tapoja kohdella asiakasta?! Mä olen aivan varma, että me ollaan saatu kokea kaikki mahdolliset ääripäät. Oltiin oltu huhtikuun loppuun mennessä yhteydessä 22 talotoimittajaan, tavattu kasvotusten 6, parhaimmillaan saatu parasta palvelua koskaan ja huonoimmillaan ei edes vastausta yhteydenottoon. Oikeastaan huonointa palvelua ei edes ole se, ettei vastaa tiedusteluun, vaan se, että hoitaa hoitaa asiat vaan kertakaikkisen huonosti. Me ehdittiin keskustella erään puutalotoimittajan kanssa useita kuukausia, ennen kuin he ykskaks epämääräisellä sähköpostilla ilmoittivat olevansa ulkona hankkeestamme. Ei tosin itkettänyt yhtään, ehkä siitäkin pystyi päätellä jotain.

Yhtäkkiä tuntui että ollaan takaisin nollassa. Aika pian asiat kuitenkin kääntyivät ihan uuteen suuntaan. Tästä eteenpäin meillä oli pelkästään hyviä talotoimittajatapaamisia. Kartoitettiin hyvin laajalla skaalalla erilaisia tapoja toteuttaa meidän talo. Ekan kierroksen suurin anti oli ymmärrys siitä, että talotoimittajat, jotka rakentavat pääosin elementeistä, eivät taivu meidän kohteeseemme. Vaikka talon muoto on yksinkertainen, tuotti tietyt asiat päänvaivaa valmistalotoimittajille. Mainoslauseissa luvataan yksilöllisiä koteja, mutta todellisuudessa talotehdas pystyy tekemään vain oman sapluunansa mukaisia taloja ja rakenteilta vakioituja ratkaisuja. Ja sekin on ihan fine, ei vaan tajuttu sitä etukäteen. Viisastuneena aloitettiin uusi kyselykierros.

Uusi tarjouskierros oli superhyvä. Olisin voinut valita niistä kenet tahansa! Tässä vaiheessa mukana oli CLT-, MHM- ja tiilitoimittaja, sekä yksi meille uusi täysvalmis-puutalotoimittaja. Tämän lisäksi mukana oli kulkenut jo alkukeväästä asti kivitalotoimittaja, joka tuli mukaan alunperin enoni kautta. Meillä oli alussa hyvinkin kliseisiä käsityksiä, erityisesti liittyen kustannuksiin. Kun lähdimme selvittämään kokonaiskustannusten muodostumista huomioiden rakennusmateriaalin ja rakentamisen tavan (paikallaan rakennettu vs. elementtirakenteinen), olimme pian tilanteessa, jossa kustannusarviot olivat hyvin lähellä toisiaan. Vertailun vuoksi, ensimmäisen kierroksen eri puutalotoimittajien täysvalmiin talopaketin hintaero oli jopa 200 000€ per puoli!

Nyt kun taloasiaa on työstetty jo melkein kahdeksan kuukautta, alkaa olla selvää, että se ei ole vain talo. Joillekin muille se ehkä on sitä, mutta meille se on paljon enemmän. Mä olen alkanut miettiä myös sitä, että meidän lapset eivät välttämättä tule muistamaan mitään muuta ekaa kotia, vaan tästä tulee niiden lapsuudenkoti. Sen ja monen muun asian takia me ei olla valitsemassa talotoimittajaa ainoastaan hinnan perusteella. Asuntomessujen takia tämä on normaalia pidempi prosessi, joten me halutaan erityisen hyvä yhteistyökumppani. Lopulliseen päätökseen vaikuttaa referenssikohteiden, tuttujen rakentajien kommenttien ja hinta-laatu-suhteen lisäksi yrityksen vakaus, kokemus, palvelualttius ja halu olla mukana asuntomessuilla. Meidän valinta on siis.. Itse asiassa kerronkin sen vasta kun nimet on papereissa!

Näin maanantaina Facebookissa Tuusula-ryhmässä päivityksen, jossa toivotettiin Tuusulan asuntomessujen projektipäällikölle Kirsi Joensuulle onnea uusiin haasteisiin. Kuinka tylsää! Huomasin vielä nukkumaan mennessäkin miettiväni asiaa. Jostain syystä asia harmitti suhteettoman paljon. Kirsi oli neuvonut ja auttanut meitä jo silloin kun meillä ei ollut mitään hajua mistään, ainoastaan yksi pieni Pinterest-ideakuva. Ja nyt se meinasi lähteä pois. Yritän päästä tästä yli.

Tänään Gustavelundissa järkättiin ensimmäinen rakentajailta. Meillä oli sitä ennen tapaaminen potentiaalisen talotoimittajan suunnittelijan kanssa. Kävimme läpi taloluonnoksiamme, ja parin viikon päästä meidän pitäisi saada tarkka tarjous heiltä täysvalmiista toimituksesta. Varsinaisessa rakentajatilaisuudessa meidät oli jaettu pöytäryhmiin kortteleittain, joten pääsimme tapaamaan ekan kerran tulevia naapureitamme. Osa tonteista oli varattu talotehtaille, eikä niitä oltu vielä myyty, joten todellisuudessa kaikki pöydässä istuneet eivät olleet tulevia naapureita.

Projektipäällikkö Kirsi oli vielä vikan kerran mukana. Illan aluksi hän kävi kortteleittain läpi kaikki tontit ja vilautti niille tulevien talojen luonnoskuvat. Olisi ollut hauska nähdä tarkemmin muiden talokuvia, mutta homma eteni liian nopeasti. Se jäi mieleen, että meidän naapuritontille tulee talotehtaan oma kohde, luonnoskuvien mukaan tiilenpunainen pieni hirsitalo. Eli hyvin erinäköinen kuin meidän tuleva koti. Jännä nähdä, miten kaikki eri sapluunalla suunnitellut kohteet sulautuvat alueelle. Se onkin yksi hienoimmista jutuista tässä asuntomessuhommassa: kaikki pientalot tulevat olemaan ihan erilaisia.