HAAVEENA SOPIVAN LÄMMIN KOTI

Meidän nykyisessä kerrostalokodissa on aina aivan väärä lämpötila. Kun me muutettiin tähän vastavalmistuneeseen taloon pari vuotta sitten uuden vuoden aattona, huomasimme heti ensimmäisenä iltana huoneiston olevan jäätävän kylmä. Onneksi oli glögikausi vielä käynnissä.. Täällä on kahden vuoden aikana käynyt jos jonkinmoista mittarimiestä mittaamassa seinien ja lattioiden lämpötiloja, huoneiden kosteuksia, ikkunoiden vetoisuutta ja niitä pattereita myös. Ihan normaalit lukemat kuulemma, vaikka tukka hulmuaa sisätiloissa ja huulet sinertää.

Kun me käynnisteltiin meidän taloprojektia, me ajateltiin kaikki, että meidän talon lämmitysmuotona tulee olemaan maalämpö. Energiaratkaisuilla on meille väliä, ja niitä on nyt pohdittu lähes vuosi. Rykmentinpuiston messualueella energia on yksi neljästä rakentamisen aikaisesta teemasta, ja myös toinen meidän talon teemoista. Talo on mm. suunniteltu tontille niin, että kattolappeet ovat optimaaliseen suuntaan aurinkopaneelien asentamista ja hyödyntämistä ajatellen.

Energiaratkaisuista maalämpö oli heti alusta asti houkuttelevin mutta myös alkuinvestoinneiltaan kallein vaihtoehto. Elinkaarikustannusten näkökulmasta maalämmössä voidaan saavuttaa pienin ostoenergiankulutus ja käyttökustannukset, mutta silloin kustannuksia tulee tarkastella 20 vuoden jaksolta. Vaikka pitkäjänteinen olenkin, pakko myöntää, että tässä se alkoi tuntua vähän vaikealta..

Vielä suunnittelun alkuvaiheessa mistään mitään tietämättöminä kuvittelimme pärjäävämme yhdellä maalämpökaivolla. Porataan yksi reikä, hommataan yksi maalämpöpumppu, maksetaan kulut puoliksi ja jaetaan yhdestä pumpusta lämpö molempiin asuntoihin. Helppoa ja kustannustehokasta! Todellisuudessa homma ei mene ollenkaan näin. Tämän päivän laitteilla käyttökustannuksia ei pysty jakamaan toteutuneen käytön mukaan, vaan jako perustuu arvioon. Vaikka me sukulaisina saatettaisiin tästä vielä selvitä, on asiaa pakko ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos toinen joskus muuttaa pois, ja naapureina ei olekaan tutut sukulaiset, miten kulujen jakaminen ja niistä sopiminen silloin sujuu? Yhteinen lämpökaivo alkoi olla enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Huoneistoissa on 107 asuinneliötä per puoli, kahdessa kerroksessa. Energia-asioita miettiessämme kuulimme eri suunnista, että maalämmöstä saisi parhaimman hyödyn silloin, kun huoneiston neliömäärä on yli 170. Koska olimme paljon alle tämän, aloimme kääntyä poistoilmalämpöpumpun suuntaan, sen monipuolisuuden ja tietenkin myös hinnan vuoksi. Poistoilmalämpöpumpun tueksi ja huoneiston jäähdytykseen kaavailimme ilmalämpöpumppua.

Tällä ajatuksella siis eteenpäin.

Tai sitten ei. Lokakuun lopussa kävimme Omakotimessuilla Vantaalla, jonka jälkeen olimme kääntäneet jälleen kerran kelkkamme lämmönlähteen suhteen. Juttelimme toista tuntia lämmitysjärjestelmien asiantuntijan kanssa, jonka myötävaikutuksesta aloimme miettiä uudestaan maalämpöä. Pientalojen keskikoon pienennyttyä viime vuosien aikana, on markkinoille nyt tullut pienempiin asuntoihin soveltuvia maalämpöratkaisuja. Jotenkin tämä myyjä sai meidät vakuutettua maalämmön sopivuudesta juuri meidän kotiimme, joten tässä sitä ollaan taas.

Nyt pitäisi päättää, ollaanko valmiita satsaamaan maalämpöön, vaikka se ylittääkin suunnitellun budjetin. Mitä te valitsisitte?

Osallistu keskusteluun

LUPAKUVAT SISÄLLÄ!

Heinäkuun alussa kun nimet oli sekä Lammin että asuntomessuorganisaation papereissa, oli meidän omalla hoidettavien asioiden listalla seuraavana maaperätutkimuksen tilaaminen. Ei varmaan yllätä ketään, että aikataulu meni heti uusiksi. Luulin että kesä on säiden vuoksi rakentamisen kulta-aikaa, mutta todellisuudessa KAIKKI oli lomalla ja kiinni koko heinäkuun. Emme saaneet tilattua etenemiseen vaadittavia tonttikarttoja, joten homma oli täysin jäissä. Kaiken lisäksi juuri meidän tontilla oli jättimäinen sorakasa, joka oli luvattu siirtää kesäkuun loppuun mennessä, mutta joka edelleen heinäkuun vikana päivänä oli siellä.

Olimme tilanneet maaperätutkimuksen elokuulle, mutta saimmekin tiedon, että alueella oleva sorakasa poistuu viimeisenä meidän tontilta, ja uusi deadline tälle oli syyskuun viimeinen päivä. Hienoa, saadaan siis odotella vielä ylimääräiset kaksi kuukautta. Tämä kuitenkin eteni lopulta nopeammin, ja päästiin peruutusajalla teettämään maaperätutkimus syyskuun puolivälissä.

Maaperätutkimuksen raporttinivaskasta ymmärsin tasan yhden lauseen: “Rakennuskaivannon vaativuusluokka on tavanomainen”. Oikeastaan en edes ole varma, tajusinko tuotakaan, mutta oletin sen olevan hyvä juttu. Sami kuitenkin soitti perään maaperätutkimuksen tekijälle, jolta saimme suomennoksen:

Tontti sijaitsee kallioisen maaston ja pehmeän humusmaaston rajamailla, joten tontilla voi olla mahdollisesti jotain pieniä kallion nyppyjä, mutta meidän tontti ei kuitenkaan ole pehmeää humusta, vaan erittäin hyvää moreenimaata, joka on hyvä pohja rakentamiselle.

Louhintaa ei todennäköisesti tarvita, mikäli emme rakenna kellaria tontille, eikä myöskään paalutusta tarvitse todennäköisesti tehdä. Suuria täyttöjä ei myöskään todennäköisesti tarvita.

Kiitos, tämä kelpaa meille!

Käytiin vielä koko perheen voimin tarkastamassa tilukset. Hyvältä näytti. Mut onhan tässä vielä vähän hommaa, ennen kuin päästään muuttamaan sisään.

“Nää on kaikki mun maita”, hän ajatteli.

Ennen rakennusluvan hakemista pääpiirustukset tulee hyväksyttää Laaturyhmällä. Laaturyhmä arvioi ensisijaisesti sitä, että lopulliset piirrokset vastaavat luonnoskuvia, joiden perusteella kohde on valittu toteutettavaksi asuntomessualueelle. Suurin muutos kohteessamme verrattuna luonnoskuviin on rakennusmateriaali. Luonnosvaiheessa talon ajateltiin olevan puurakenteinen, mutta nyt se siis toteutetaan kivirakenteisena. Laitoimme päärakennuspiirustukset Laaturyhmälle syyskuussa, ja saimme 28.9.2018 vahvistuksen rakennuslupasarjojen hyväksymisestä. Yksi askel eteenpäin, jess!

Lupakuvat on nyt sisällä. Pari liitettä tosin vielä uupuu, mutta parin viikon sisällä meidän puolelta paketti on kasassa. Sitten odotellaan. Keskimääräiset rakennusluvan käsittelyajat on Tuusulan kunnalla kuulemma kaksi kuukautta, mukaanlukien kuvien tarkentumiseen kuluva aika. Asuntomessuhankkeille on etukäteisvalmisteluista johtuen luvattu lyhyempiä käsittelyaikoja. Arvauksia, milloin voimme juhlia rakennusluvan saamista?

Osallistu keskusteluun

KÄYTIIN TOSA PORIS

Asuntomessut pidettiin tänä vuonna Porin Karjarannassa. Tuusulan asuntomessutoimisto järjesti Tuusulan rakentajaperheille yhteismatkan Poriin messujen avajaisviikonloppuna. Ja olihan hienosti järjestetty retki – kuljetukset Poriin ja takaisin, eväät, liput, ruuat, kahvit, ihan kaikki oli hoidettu, itse ei tarvinnut kuin huolehtia siitä että on mukana bussissa.

Paikan päällä kuulimme ensin Porin asuntomessujen projektipäällikön tunnelmat tiivistetysti menneiltä 2–3 vuodelta. Tämän jälkeen yksi messurakentajista oli kertomassa omista ajatuksistaan rakentamisen ajalta ja fiiliksistä nyt. Tässä kohtaa eturivissä istuessani saatoin unohtaa rajoittaa kyselyintoani – pahoittelut tästä!

Saimme muun muassa tietää, millaisia diilejä Porissa oli tehty – uuni 4000 euroa –, mikä koko rakennusprojektissa otti eniten pannuun – talotehtaan pystytysporukka –, mikä messurakentamisessa oli kaikkein parasta – yhteishenki muiden rakentajien kanssa – ja tuliko kiire – no tuli tietenkin, vikat listat laitettiin avajaispäivää edeltävänä iltana.

Messurakentajan tarinasta jäi erityisesti mieleen, kun hän kertoi millaisia kommentteja oli kuullut kierrettyään avajaispäivänä muiden messuvieraiden seassa omassa kodissaan.

Kukaanhan ei tietenkään tiennyt että juuri hän oli talon omistaja ja tuleva asukas.

Joku oli sanonut: “On niin hirvee etten ottais vaikka ilmaiseksi saisin”, toisen mielestä talo oli niin hieno, että olisi ollut valmis maksamaan siitä lähes tuplat verrattuna rakentamiskustannuksiin.

Mitenköhän sitä itse osaa ottaa vastaan tuntemattomien kommentit omasta kodistaan? Pitäisi kai suojella itseään, ja pysyä poissa kuulemasta muiden mielipiteitä. Turha toivo, tiedän jo nyt. Olen satavarmasti vähintään joka toinen päivä vuoden 2020 messuilla pyörimässä omissa nurkissani. Vinkit silloin itselleni:

  1. Muista, tämä on sinun makusi mukainen koti, muiden ei tarvitse rakastaa sitä.
  2. Jos jostain, niin makuasioista voi kiistellä, joten älä edes aloita.
  3. Muistelepa, miten itse kommentoit koteja aiemmilla asuntomessuilla.

Asuntomessujen lisäksi meillä oli ihan oma oheiskohde, Porissa kun oltiin. Arvaatteko mikä?? Viiden pisteen vihje: Sen valmistumista sai seurata telkkarista syksyllä 2017. Arvasitko? Kolmen pisteen vihje: Talon budjetti tuplaantui, ja maksoi lopulta lähes miljoonan. Joko joko?! Yhden pisteen vihje: Talon vastaava kirvesmies oli hieman persoonallinen tapaus.

Sadan Vuoden Talo, tietty!

Me emme löytäneet talolle mitään tarkempaa osoitetta, mutta tiesimme alueen nimen. Eli navi päälle ja kulmille pyörimään. Ei se ihan ekalla osunut eteen, mutta löytyi lopulta. Mutta miten pieneltä se näytti! Ja vihreältä! Meidän silmiimme talo näytti paljon matalammalta kuin olimme kuvitelleet. Ei sentään menty ikkunoista kurkkimaan, mutta talo vaikutti olevan tyhjillään. Tuli ehkä vähän surku, koska onhan se ihan hieno talo, ja vaivalla tehty. Itse ajattelen, että tässä oikea talo on väärässä paikassa.

Sitten me lähdettiin. Hei hei Sadan vuoden talo, toivottavasti joku vielä löytää susta kodin!

Osallistu keskusteluun

LAMMI IT IS!

Jos totta puhutaan, niin ei käynyt ikinä mielessäkään, että me tehtäis kivitalo. Oman talon rakentaminen, tai rakennuttaminen, ylipäätään ei ollut ollut meille mikään haave. Ja että kivitalo – ei sentään. Ekat palaverit Lammilla oli fiilistelyä ja kuulostelua siinä missä muutkin talotoimittajatapaamiset. Lammi hoiti yhteydenpitoa huippuhyvin. He olivat aktiivisia meidän puoleemme ja näkivät paljon vaivaa sen eteen että saivat meille mahdollisimman totuudenmukaisen kustannusarvion. He tapasivat meitä moneen otteeseen, vaikka me olimme hyvin skeptisiä alkuvaiheessa.

Taitaa olla niin, että jos Lammi itse ei olisi ollut niin aktiivinen, se olisi karsiutunut meiltä pois jo alkuvaiheessa. Luojan kiitos niin ei ehtinyt tapahtua. Jossain vaiheessa meillä kaikilla alkoi ajatukset kääntymään Lammiin. Perusteltiin vuorotellen itselle ja toisillemme, miksi kivitalo onkin nyt ykkösvaihtoehto, vaikka alussa oltiin yhtä mieltä siitä, että ei kivitaloa. Liian kallista, liian monimutkaista, liian työlästä, liian kaikkea.

Meillä on suvun sisällä paljon tietoa kivitalorakentamisesta, ja nimenomaan Lammin tuotteesta. Kuultiin vinkkejä, kokemuksia, fiiliksiä. Harkoista, betonista, urakoitsijoista, suunnittelijoista, maanrakennuksesta, sisätöistä, lämmitysmuodosta, pihatöistä. Kyläiltiin sukulaisilla ihan uusin silmin, tutkittiin kulmia, kattoja, seiniä, ikkunoita. Kyseltiin, mietittiin ja vertailtiin.

Lopulta kaikki oli päivänselvää. Jos me meinataan tähän lähteä, niin sen on oltava Lammi. Hommaa ja säätöä tulee olemaan enemmän verrattuna täysin valmiiseen talopakettiin. Valintoja joudutaan tehdä enemmän, projektinhallintaa tulee meidän vastuulle enemmän. Mutta se me halutaankin tehdä! Tällä tavoin tehtynä meidän talo on enemmän meidän tekemä. Me halutaan tehdä se näin.

Nimet on nyt papereissa. Tää on se hetki, mistä ei voi enää perääntyä. Huh. Tervetuloa meille kylään Tuusulan Rykmentinpuistoon heinäkuussa 2020!

Osallistu keskusteluun

TAKAPAKKIA JA UUTEEN NOUSUUN

Onkohan millään muulla kuin rakennusalalla näin vaihtelevia tapoja kohdella asiakasta?! Mä olen aivan varma, että me ollaan saatu kokea kaikki mahdolliset ääripäät. Oltiin oltu huhtikuun loppuun mennessä yhteydessä 22 talotoimittajaan, tavattu kasvotusten 6, parhaimmillaan saatu parasta palvelua koskaan ja huonoimmillaan ei edes vastausta yhteydenottoon. Oikeastaan huonointa palvelua ei edes ole se, ettei vastaa tiedusteluun, vaan se, että hoitaa hoitaa asiat vaan kertakaikkisen huonosti. Me ehdittiin keskustella erään puutalotoimittajan kanssa useita kuukausia, ennen kuin he ykskaks epämääräisellä sähköpostilla ilmoittivat olevansa ulkona hankkeestamme. Ei tosin itkettänyt yhtään, ehkä siitäkin pystyi päätellä jotain.

Yhtäkkiä tuntui että ollaan takaisin nollassa. Aika pian asiat kuitenkin kääntyivät ihan uuteen suuntaan. Tästä eteenpäin meillä oli pelkästään hyviä talotoimittajatapaamisia. Kartoitettiin hyvin laajalla skaalalla erilaisia tapoja toteuttaa meidän talo. Ekan kierroksen suurin anti oli ymmärrys siitä, että talotoimittajat, jotka rakentavat pääosin elementeistä, eivät taivu meidän kohteeseemme. Vaikka talon muoto on yksinkertainen, tuotti tietyt asiat päänvaivaa valmistalotoimittajille. Mainoslauseissa luvataan yksilöllisiä koteja, mutta todellisuudessa talotehdas pystyy tekemään vain oman sapluunansa mukaisia taloja ja rakenteilta vakioituja ratkaisuja. Ja sekin on ihan fine, ei vaan tajuttu sitä etukäteen. Viisastuneena aloitettiin uusi kyselykierros.

Uusi tarjouskierros oli superhyvä. Olisin voinut valita niistä kenet tahansa! Tässä vaiheessa mukana oli CLT-, MHM- ja tiilitoimittaja, sekä yksi meille uusi täysvalmis-puutalotoimittaja. Tämän lisäksi mukana oli kulkenut jo alkukeväästä asti kivitalotoimittaja, joka tuli mukaan alunperin enoni kautta. Meillä oli alussa hyvinkin kliseisiä käsityksiä, erityisesti liittyen kustannuksiin. Kun lähdimme selvittämään kokonaiskustannusten muodostumista huomioiden rakennusmateriaalin ja rakentamisen tavan (paikallaan rakennettu vs. elementtirakenteinen), olimme pian tilanteessa, jossa kustannusarviot olivat hyvin lähellä toisiaan. Vertailun vuoksi, ensimmäisen kierroksen eri puutalotoimittajien täysvalmiin talopaketin hintaero oli jopa 200 000€ per puoli!

Nyt kun taloasiaa on työstetty jo melkein kahdeksan kuukautta, alkaa olla selvää, että se ei ole vain talo. Joillekin muille se ehkä on sitä, mutta meille se on paljon enemmän. Mä olen alkanut miettiä myös sitä, että meidän lapset eivät välttämättä tule muistamaan mitään muuta ekaa kotia, vaan tästä tulee niiden lapsuudenkoti. Sen ja monen muun asian takia me ei olla valitsemassa talotoimittajaa ainoastaan hinnan perusteella. Asuntomessujen takia tämä on normaalia pidempi prosessi, joten me halutaan erityisen hyvä yhteistyökumppani. Lopulliseen päätökseen vaikuttaa referenssikohteiden, tuttujen rakentajien kommenttien ja hinta-laatu-suhteen lisäksi yrityksen vakaus, kokemus, palvelualttius ja halu olla mukana asuntomessuilla. Meidän valinta on siis.. Itse asiassa kerronkin sen vasta kun nimet on papereissa!

Osallistu keskusteluun

RAKENTAJAILTA

Näin maanantaina Facebookissa Tuusula-ryhmässä päivityksen, jossa toivotettiin Tuusulan asuntomessujen projektipäällikölle Kirsi Joensuulle onnea uusiin haasteisiin. Kuinka tylsää! Huomasin vielä nukkumaan mennessäkin miettiväni asiaa. Jostain syystä asia harmitti suhteettoman paljon. Kirsi oli neuvonut ja auttanut meitä jo silloin kun meillä ei ollut mitään hajua mistään, ainoastaan yksi pieni Pinterest-ideakuva. Ja nyt se meinasi lähteä pois. Yritän päästä tästä yli.

Tänään Gustavelundissa järkättiin ensimmäinen rakentajailta. Meillä oli sitä ennen tapaaminen potentiaalisen talotoimittajan suunnittelijan kanssa. Kävimme läpi taloluonnoksiamme, ja parin viikon päästä meidän pitäisi saada tarkka tarjous heiltä täysvalmiista toimituksesta. Varsinaisessa rakentajatilaisuudessa meidät oli jaettu pöytäryhmiin kortteleittain, joten pääsimme tapaamaan ekan kerran tulevia naapureitamme. Osa tonteista oli varattu talotehtaille, eikä niitä oltu vielä myyty, joten todellisuudessa kaikki pöydässä istuneet eivät olleet tulevia naapureita.

Projektipäällikkö Kirsi oli vielä vikan kerran mukana. Illan aluksi hän kävi kortteleittain läpi kaikki tontit ja vilautti niille tulevien talojen luonnoskuvat. Olisi ollut hauska nähdä tarkemmin muiden talokuvia, mutta homma eteni liian nopeasti. Se jäi mieleen, että meidän naapuritontille tulee talotehtaan oma kohde, luonnoskuvien mukaan tiilenpunainen pieni hirsitalo. Eli hyvin erinäköinen kuin meidän tuleva koti. Jännä nähdä, miten kaikki eri sapluunalla suunnitellut kohteet sulautuvat alueelle. Se onkin yksi hienoimmista jutuista tässä asuntomessuhommassa: kaikki pientalot tulevat olemaan ihan erilaisia.

Osallistu keskusteluun

TALOTOIMITTAJIEN KILPAILUTUS

Heti tonttipäätösten varmistuttua aloitimme talotehtaiden kilpailutuksen. Tämänhän olisi voinut aloittaa aiemminkin, koska luonnokset oli jo olemassa. Me halusimme kuitenkin odottaa, että tontti ihan varmasti on meidän. Tässä vaiheessa mentiin aika lailla fiiliksen perusteella, tarjouksia pyydettiin sellaisilta talotehtailta, joiden edustajista oli jäänyt hyvä maku raksamessuilta ja joista oltiin kuultu tai luettu hyvää. Toiset olivat meihin päin aktiivisempia kuin toiset, osa taas ei ollut lainkaan kiinnostuneita lähtemään mukaan asuntomessukohteeseen. Ekat tarjouspyynnöt lähetettiin viidelle talotoimittajalle. Kaikkiin näihin saatiin vastaus ja muutama tapaaminen sovittua.

Facebookin Raksakimppa Uusimaa -ryhmästä löysimme monesta meidänkin listalla olevasta talotoimittajasta kilokaupalla kuraa. Tietenkin kaikkeen mitä somesta lukee, pitää suhtautua varauksella, mutta hyvin vaikea kommentteja oli jättää täysin huomiotta. Päätimme kuitenkin luottaa omaan arvostelukykyymme, ja jatkoimme keskustelua tarkemmin muutaman toimittajan kanssa. Välillä mukaan tuli villejä kortteja, ihan eri tavalla tai erilaisesta materiaalista rakentavia tahoja, kuin mitä olimme alunperin ajatelleet. Täytyi opetella joustamaan ensimmäisistä ajatuksista, tavata erilaisia toimittajia ja pitää kaikki ovet avoinna.

Tarkempaa tarjousta odotellessa aloimme saada kommentteja talomme ratkaisuista. Talotehdas ei halunnut toteuttaa tiettyjä asioita kuten ne oli luonnoksiin piirretty. Kattoterassien osalta vedottiin riskeihin ja IV-koneen sijoittamista asuintilojen yhteydessä olevaan tekniseen tilaan/varastoon pidettiin mahdottomana toteuttaa. Konsultoimme sekä arkkitehtejä että vastaavaa mestaria. Arkkitehdeillä oli aiempaa kokemusta vastaavista ratkaisuista, joissa kattoterassin alla oli lämmintä tilaa. Meidän tapauksessa lämmin tila ei edes ollut asuintilaa, vaan varasto. Vastaava mestarimme totesi, että rakenne on aina riskialtis, kun rakennetaan kattoterassin alle mitä tahansa tiloja, lämmöneristäminen ei itsessään lisää riskiä.

Välitimme saamiamme tietoja talotehtaan suunnittelutiimille, ja kerroimme olevamme halukkaita miettimään ratkaisuja, joilla saisimme pidettyä talon arkkitehtuurin sellaisena, kuin se oli suunniteltu. Olimme tietoisia että tällainen ratkaisu ja sen ylläpito vaatii enemmän työtä meiltä itseltämme. Vakuuttelimme olevamme valmiita tähän sekä avoinna talotehtaan ehdotuksille. Talotoimittaja lupasi perehtyä asiaan, ja olla meihin yhteydessä ratkaisuehdotusten kanssa.

Toukokuun alussa kyseisen talotoimittajan myyjä soitti, ettei talomme etene suunnittelussa riskirakenteiden takia. Yhtäkkiä moni muukin asia, mikä aiemmin oli vahvistettu toteutettavaksi, oli muuttunut ongelmaksi. Pyysimme listaa ongelmista ja kompromissiehdotukset. Tuntui oudolta, että suunnittelu oli lopetettu ilman että toimittaja itse oli ehdottanut meille vaihtoehtoja. Fiilikset heihin oli alkanut mennä negatiivisen puolelle.

Vastaava mestarimme epäili, että talotehtaan kommenteissa on takana kustannusten oikominen – he hakevat halvempia ratkaisuja tarjoukseensa eivätkä myöskään halua ottaa vastuuta rakenteista. Päätimme ottaa pari askelta taaksepäin, ja miettiä hommaa uusiksi. Onko parempi luopua meille tärkeistä asioista ja muokata talon ulkonäköä niin, että valmistalotehtaat pystyisivät toteuttamaan sen, vai luopua rakennusprojektista? Itse ajattelin että talo joko tehdään sellaisena kuin se on suunniteltu, tai sitten sitä ei tehdä ollenkaan.

Osallistu keskusteluun

TONTTIHAKU ETENEE

Tammikuun puolivälissä Suomen asuntomessujen verkkosivuilla julkaistiin tiedote otsikolla Tuusulan asuntomessualueen pientonteille tasokkaita hakemuksia. Tiedotteen mukaan määräaikaan mennessä oli sähköisesti jätetty 17 korkealaatuista hakemusta.

Helmikuun alussa alkoi jatkohaku vapaiden tonttien osalta. Meidän ykköstonttitoive ei ollut tällä listalla, mutta varatontit löytyi sieltä. Tässä riittikin spekuloitavaa. Tarkoittaako tämä että me saadaan tontti? Vai onko joku muukin hakenut samaa tonttia? Toisaalta jos on, luulisi että meille olisi ensin tarjottu varatonttia? ARGH! Kertokaa jo!

Keski-Uusimaa-lehti uutisoi 1.2.2018 Vielä on mahdollisuus hakea – Tuusulan asuntomessualueella yhdeksän pientalotonttia jäljellä. Uutisessa kerrottiin että jatkohaun valintaperusteet pysyvät samoina: hakemukset arvioidaan nimettöminä perustuen suunnitelmien laatuun, messuteemojen ilmentämiseen ja hankkeen toteuttamiskelpoisuuteen. Uutisen lopussa kerrottiin että ensimmäisen haun rakentajavalinnat on vahvistettu ja valinnasta on ilmoitettu hakijoille kirjeitse.

Me ei saatu kirjettä, eikä vielä seuraavanakaan päivänä. Tässä vaiheessa tuli pala kurkkuun. Päätin lähettää vielä viestiä projektipäällikkö Kirsille. Pian soi puhelin. Posti on tehnyt viiveen ja kirjeet eivät ole ehtineet perille kahdessa päivässä. Tieto tuli puhelimen kautta: meidät on valittu messurakentajiksi!

Nyt menee hetki toipuessa tästä jännityksestä, järkytyksestä ja helpotuksesta.

Osallistu keskusteluun

HAKEMUS JÄTETTY

Tonttihakemus luonnoskuvineen on nyt laitettu eteenpäin. Nyt vaan sormet ristiin. Nettisivujen mukaan asuntomessutoimikunta suorittaa valinnat maaliskuun loppuun mennessä.

Saika hoiti oman osuutensa paremmin kuin olisi voinut toivoa. He piirsivät meille tonttihakua varten A3-kokoiset planssit, jotka sisälsivät pohjapiirrokset, julkisivukuvat, asemapiirroksen, poikkileikkauskuvat, näkymäkuvia eri ilmansuunnista sekä kaaviokuvat osoittamaan talon arkkitehtonista ideaa. Tämän lisäksi piti täyttää melkein 30-sivuinen tekstiliite luonnospiirrosten lisäksi.

Meidän talolla on nyt myös nimi, ihan itse keksittiin. Siitä tuli Duplio. Ei varsinaisesti tarkoita mitään, mutta assosioituu helposti kahta tarkoittaviin asioihin.

Osallistu keskusteluun

SUUNNITTELUPROSESSI

Suunnittelu eteni meidän näkökulmasta hyvinkin jouhevasti. Suurimmat pohdinnat suunnittelun alussa koskivat kellaria, joka lopulta todettiin turhan hankalaksi toteuttaa valitsemallamme tontilla. Tontilla oltiin jo tehty räjäytys- ja tasoitustyötä, ja vaikka todellinen maaperä selviääkin vasta myöhemmin maaperätutkimuksen myötä, olimme yhtä mieltä siitä, ettei kellarin kaivaminen tasamaahan ole tarkoituksenmukaista. Alussa haaveilimme että autopaikat olisi tullut talon alle, mutta tästä jouduttiin nyt luopumaan.

Aiemmin postaamissani ideakuvissa näkynyt tuplaharjakatto muodostui aika nopeasti omaksi suosikkiasiakseni, josta en päässyt enää yli. Onneksi muutkin meistä tykkäsi ideasta. Niin kuin merkkinä Samin työpaikalle ilmestyi marraskuussa uusi toimiston sisustus – tän on pakko olla enne!

Marraskuun alussa saimme Saikalta ensimmäiset vaihtoehdot pohjapiirroksille. Arkkitehdit olivat osanneet konkretisoida toiveemme tosi hienosti, ja extrana he olivat suunnitelleet meille huippuhienot kattoterassit autokatosten päälle. Jos olisin osannut, olisin jotain tällaista toivonutkin. Onneksi he keksivät tän! Aikamme pyöriteltyämme pohjakuvia, totesimme että paras pohja olisi yhdistelmä aiemmin saaduista pohjakuvista. Saika piirsi meille vielä yhden uuden pohja, joka oli täydellinen. Ja täydellinen nimenomaan tälle tontille, tällä rakennusoikeudella. (Jos vain taivas olisi rajana, voisin huvin vuoksi haluta vaikka kolmensadan neliön kodin. Nyt meille kuitenkin on tulossa juuri meille sopiva reilun sadan neliön koti).

Marraskuun lopussa saimme nähtäväksi 3D-mallinnukset talon julkisivusta. Talo näytti ihanalta. Tuplaharjakatto ja kattoterassit, talon takapuolen seinän sisennys ja valkoisen ja puun yhdistelmä yhdistettynä mustiin ikkunankarmeihin näytti niin hienolta. Harmi etten voi jakaa kuvia vielä, mutta myöhemmin kun (toivottavasti!) olemme saaneet tontin, lisään luonnokset myös tänne.

Osallistu keskusteluun