HAAVEENA SOPIVAN LÄMMIN KOTI

Meidän nykyisessä kerrostalokodissa on aina aivan väärä lämpötila. Kun me muutettiin tähän vastavalmistuneeseen taloon pari vuotta sitten uuden vuoden aattona, huomasimme heti ensimmäisenä iltana huoneiston olevan jäätävän kylmä. Onneksi oli glögikausi vielä käynnissä.. Täällä on kahden vuoden aikana käynyt jos jonkinmoista mittarimiestä mittaamassa seinien ja lattioiden lämpötiloja, huoneiden kosteuksia, ikkunoiden vetoisuutta ja niitä pattereita myös. Ihan normaalit lukemat kuulemma, vaikka tukka hulmuaa sisätiloissa ja huulet sinertää.

Kun me käynnisteltiin meidän taloprojektia, me ajateltiin kaikki, että meidän talon lämmitysmuotona tulee olemaan maalämpö. Energiaratkaisuilla on meille väliä, ja niitä on nyt pohdittu lähes vuosi. Rykmentinpuiston messualueella energia on yksi neljästä rakentamisen aikaisesta teemasta, ja myös toinen meidän talon teemoista. Talo on mm. suunniteltu tontille niin, että kattolappeet ovat optimaaliseen suuntaan aurinkopaneelien asentamista ja hyödyntämistä ajatellen.

Energiaratkaisuista maalämpö oli heti alusta asti houkuttelevin mutta myös alkuinvestoinneiltaan kallein vaihtoehto. Elinkaarikustannusten näkökulmasta maalämmössä voidaan saavuttaa pienin ostoenergiankulutus ja käyttökustannukset, mutta silloin kustannuksia tulee tarkastella 20 vuoden jaksolta. Vaikka pitkäjänteinen olenkin, pakko myöntää, että tässä se alkoi tuntua vähän vaikealta..

Vielä suunnittelun alkuvaiheessa mistään mitään tietämättöminä kuvittelimme pärjäävämme yhdellä maalämpökaivolla. Porataan yksi reikä, hommataan yksi maalämpöpumppu, maksetaan kulut puoliksi ja jaetaan yhdestä pumpusta lämpö molempiin asuntoihin. Helppoa ja kustannustehokasta! Todellisuudessa homma ei mene ollenkaan näin. Tämän päivän laitteilla käyttökustannuksia ei pysty jakamaan toteutuneen käytön mukaan, vaan jako perustuu arvioon. Vaikka me sukulaisina saatettaisiin tästä vielä selvitä, on asiaa pakko ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos toinen joskus muuttaa pois, ja naapureina ei olekaan tutut sukulaiset, miten kulujen jakaminen ja niistä sopiminen silloin sujuu? Yhteinen lämpökaivo alkoi olla enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Huoneistoissa on 107 asuinneliötä per puoli, kahdessa kerroksessa. Energia-asioita miettiessämme kuulimme eri suunnista, että maalämmöstä saisi parhaimman hyödyn silloin, kun huoneiston neliömäärä on yli 170. Koska olimme paljon alle tämän, aloimme kääntyä poistoilmalämpöpumpun suuntaan, sen monipuolisuuden ja tietenkin myös hinnan vuoksi. Poistoilmalämpöpumpun tueksi ja huoneiston jäähdytykseen kaavailimme ilmalämpöpumppua.

Tällä ajatuksella siis eteenpäin.

Tai sitten ei. Lokakuun lopussa kävimme Omakotimessuilla Vantaalla, jonka jälkeen olimme kääntäneet jälleen kerran kelkkamme lämmönlähteen suhteen. Juttelimme toista tuntia lämmitysjärjestelmien asiantuntijan kanssa, jonka myötävaikutuksesta aloimme miettiä uudestaan maalämpöä. Pientalojen keskikoon pienennyttyä viime vuosien aikana, on markkinoille nyt tullut pienempiin asuntoihin soveltuvia maalämpöratkaisuja. Jotenkin tämä myyjä sai meidät vakuutettua maalämmön sopivuudesta juuri meidän kotiimme, joten tässä sitä ollaan taas.

Nyt pitäisi päättää, ollaanko valmiita satsaamaan maalämpöön, vaikka se ylittääkin suunnitellun budjetin. Mitä te valitsisitte?

Osallistu keskusteluun

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *