HAR­JAS­SA ON!

Har­jan­nos­ta­jai­set on talon­ra­ken­nuk­sen perin­tee­seen kuu­lu­va juh­la­ti­lai­suus, joka perin­tei­ses­ti pide­tään raken­nuk­sen vesi­kat­to­töi­den val­mis­tut­tua, kun raken­nus on saa­tu suo­ja­tuk­si sateel­ta. Har­jan­nos­ta­jai­set jär­jes­tää tilaa­ja, joka kut­suu tilai­suu­teen kaik­ki hank­kee­seen osal­lis­tu­neet, muun muas­sa raken­nus­työ­väen ja suun­nit­te­li­jat.

Ennen van­haan katon nos­ta­mi­seen tar­vit­tiin useam­pi hen­ki­lö, joten työ kor­vat­tiin heil­le jär­jes­tä­mäl­lä juh­lat. Suo­mes­sa her­ne­keit­to on perin­tei­nen har­jan­nos­ta­jai­sis­sa tar­jot­ta­va ruo­ka. Juo­mak­si on usein olut­ta.

Läh­de: Wiki­pe­dia

Olen­ko jo sano­nut, että talo on nous­sut ihan äly­tön­tä vauh­tia?

Talo on siis tot­ta tosi­aan saa­vut­ta­nut har­jan­nos­ta­jai­siin oikeut­ta­van tilan: Duplio on har­ja­kor­keu­des­sa, OSB-levyt ja alus­ker­mi on asen­net­tu ja pel­li­tys­työn alka­mi­nen on ihan nur­kan taka­na. Perus­tus­vai­hees­ta tähän het­keen on aikaa kulu­nut rei­lu kak­si kuu­kaut­ta.

Täl­lä het­kel­lä ollaan täyn­nä silk­kaa kii­tol­li­suut­ta mei­dän run­kou­ra­koit­si­jaa ja ura­koit­si­jan työ­mie­hiä koh­taan.

Kun olim­me saa­neet ekan idean har­jan­nos­ta­jai­sis­ta, googlaus­kier­ros ker­toi har­ja­kais­ten [juu tie­dän ettei tätä ter­miä sai­si käyt­tää, kos­ka se liit­tyy joten­kin hevo­sen osta­mi­seen ja tar­koit­taa oikeas­ti jotain ihan muu­ta] ole­van tänä päi­vä­nä katoa­vaa perin­net­tä. Mei­tä kui­ten­kin kiin­nos­ti, mil­lai­nen jut­tu har­jan­nos­ta­jai­set tänä päi­vä­nä on ja ketä sin­ne kut­su­taan.

Jut­te­lin asias­ta mei­dän ark­ki­teh­din kans­sa, joka tois­ti samaa – pien­ta­lot ei juu­ri­kaan enää jär­jes­tä har­ja­kai­sia, ja har­vat raken­nus­liik­keet­kään. Joh­tuu var­mas­ti sii­tä, että ele­ment­ti­tek­nii­kal­la ja val­miil­la kat­to­ris­ti­kol­la kat­to on aika­lail­la heti pääl­lä, ja var­si­nai­nen raken­ta­mi­nen alkaa vas­ta täs­tä.

Mut­ta kos­ka mei­dän ton­til­la on uuras­tet­tu niin hie­nos­ti jo useam­pi kuu­kausi, ja kos­ka yleen­sä elä­mäs­sä kan­na­tam­me aja­tus­ta “kaik­ki juh­lat juh­li­taan”, pää­tim­me kehit­tää katon kun­niak­si jotain säpi­nää.

Onko her­ne­keit­to sit­ten sitä säpi­nää? Jos kysyn mei­dän lap­sil­ta, niin vas­taus on kyl­lä. Mut­ta jos minul­ta kysy­tään, niin vas­taus on ei. Her­ne­keit­to vedet­tiin yli tar­joi­lu­lis­tal­ta. Suun­ni­tel­tu ajan­koh­ta oli vähin­tään­kin haas­ta­va: meil­lä itsel­lä ei ollut vie­lä loma alka­nut, kun taas lap­set oli jo tois­ta viik­koa pois päi­vä­ko­dis­ta. Samal­la siis teh­tiin töi­tä, hoi­det­tiin lap­sia, aika­tau­lu­tet­tiin eri ammat­ti­mies­ten tar­vet­ta ton­til­la seu­raa­vien viik­ko­jen aika­na, val­mis­tau­dut­tiin Ruis­roc­kiin sekä jär­kät­tiin ja vie­tet­tiin har­ja­kai­sia. Kii­reen kes­kel­lä tur­vau­dut­tiin val­mii­siin tar­joi­lui­hin: sube­ja, ber­lii­nin­munk­ke­ja, kah­via, olut­ta ja skump­paa. Ei siis puut­tu­nut mitään.

Pai­kal­le kut­sut­tiin kaik­ki kes­kei­sim­mät pro­jek­tin vai­heis­sa muka­na olleet hen­ki­löt sekä muu­ta­ma naa­pu­ri. Ajan­koh­ta – hei­nä­kuun eka per­jan­tai – verot­ti osal­lis­tu­ja­mää­rää. Moni oli lomil­la tai reis­sus­sa kuten ole­tet­ta­vaa oli vuo­den­ai­ka huo­mioi­den.

Kah­vit­te­le­mas­sa & kip­pis­te­le­mäs­sä kävi ark­ki­teh­ti-pää­suun­nit­te­li­jam­me, vas­taa­va työn­joh­ta­ja, kort­te­li­naa­pu­rim­me sekä run­kou­ra­koit­si­ja. Var­si­nai­set san­ka­rit, eli raken­nus­mie­het itse, eivät malt­ta­neet pysäh­tyä kuin het­kek­si kah­vil­le ja sit­ten oli­vat­kin jo takas hom­mis­sa. Parem­pi tie­ten­kin näin!

Sit­ten sii­tä katos­ta.

Kat­to on ollut mei­dän pro­jek­tis­sa hyvin­kin kes­kiös­sä ihan alus­ta asti. Tai oikeas­taan katot, eli huo­neis­to­jen kak­si­har­jai­nen vesi­ka­te ja auto­ka­tos­ten katot, jot­ka muo­dos­ta­vat samal­la kat­to­te­ras­sien lat­tiat. Näis­sä raken­tee­na  on kään­net­ty kat­to.

Tupla­har­ja­kat­to oli myös isoin yksit­täi­nen teki­jä, mikä aikoi­naan kar­si ryti­näl­lä talo­toi­mit­ta­jia. Ymmär­rän toki, että perin­tei­sis­tä poik­kea­via raken­tei­ta pide­tään hel­pos­ti ris­ki­nä, mut­ta kaik­kea ei pidä niel­lä totuu­te­na.

Olem­me olleet tosi tyy­ty­väi­siä Lam­min tapaan suh­tau­tua mei­dän toi­vei­siim­me ja hakea vaih­toeh­toi­sia rat­kai­su­ja toi­vei­dem­me – täs­sä tapauk­ses­sa kat­to­ra­ken­teen – toteut­ta­mi­sek­si. Raken­ne­suun­nit­te­li­jal­la on tie­ten­kin ollut iso roo­li sii­nä, että kat­to on teh­ty sekä ark­ki­teh­ti­suun­ni­tel­mien mukai­ses­ti että toi­mi­vak­si, tur­val­li­sek­si ja veden­pi­tä­väk­si.

Tupla­har­jan välis­sä on loi­va jii­ri, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on ohja­ta vesi syök­sy­tor­veen (jota ei ole vie­lä piir­ret­ty tähän) ja lumi pois katol­ta. (Kuva: SAI­KA Design)

Vesi­ka­te­ma­te­ri­aa­lin osal­ta olem­me käy­neet läpi lähes kaik­ki ole­mas­sa ole­vat vaih­toeh­dot. Mut­ta luo­jan kii­tos, valit­sim­me lopul­ta käsi­työ­nä asen­net­ta­van kone­sau­ma­tun pel­ti­ka­ton. Tämä mate­ri­aa­li takaa täy­sin vesi­tii­viin raken­teen, help­po­hoi­toi­sen, pit­käi­käi­sen ja ulko­näöl­tään vii­meis­tel­lyn kat­to­pin­nan.

Kat­to­tuo­lien pääl­le on asen­net­tu Kat­to­lii­ton suo­si­tus­ten mukai­ses­ti OSB-levy­pin­ta ja levy­pin­nan pääl­le alus­ker­mi. Sen teh­tä­vä­nä on var­mis­taa raken­teen tii­veys ja estää mah­dol­li­nen kon­dens­si­vau­rio levy­pin­nas­sa. Umpeen levy­tet­ty kat­to­ra­ken­ne paran­taa myös katon ääne­ne­ris­tä­vyyt­tä.

Seu­raa­vak­si alus­ka­te saa pääl­leen Ete­lä-Suo­men Pel­ti­poi­kien toi­mes­ta käsi­työ­nä asen­net­ta­van mus­tan kone­sau­ma­pel­ti­kat­teen. Sii­tä tulee niin hie­no!

Kategoriat: post

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Duplio Facebookissa
Duplio Instagramissa
Duplio Pinterestissa