KÄY­TIIN TOSA PORIS

Asun­to­mes­sut pidet­tiin tänä vuon­na Porin Kar­ja­ran­nas­sa. Tuusu­lan asun­to­mes­su­toi­mis­to jär­jes­ti Tuusu­lan raken­ta­ja­per­heil­le yhteis­mat­kan Poriin mes­su­jen ava­jais­vii­kon­lop­pu­na. Ja oli­han hie­nos­ti jär­jes­tet­ty ret­ki – kul­je­tuk­set Poriin ja takai­sin, eväät, liput, ruu­at, kah­vit, ihan kaik­ki oli hoi­det­tu, itse ei tar­vin­nut kuin huo­leh­tia sii­tä että on muka­na bus­sis­sa.

Pai­kan pääl­lä kuu­lim­me ensin Porin asun­to­mes­su­jen pro­jek­ti­pääl­li­kön tun­nel­mat tii­vis­te­tys­ti men­neil­tä 2–3 vuo­del­ta. Tämän jäl­keen yksi mes­su­ra­ken­ta­jis­ta oli ker­to­mas­sa omis­ta aja­tuk­sis­taan raken­ta­mi­sen ajal­ta ja fii­lik­sis­tä nyt. Täs­sä koh­taa etu­ri­vis­sä istues­sa­ni saa­toin unoh­taa rajoit­taa kyse­lyin­toa­ni – pahoit­te­lut täs­tä!

Saim­me muun muas­sa tie­tää, mil­lai­sia dii­le­jä Poris­sa oli teh­ty – uuni 4000 euroa –, mikä koko raken­nus­pro­jek­tis­sa otti eni­ten pan­nuun – talo­teh­taan pys­ty­tys­po­ruk­ka –, mikä mes­su­ra­ken­ta­mi­ses­sa oli kaik­kein paras­ta – yhteis­hen­ki mui­den raken­ta­jien kans­sa – ja tuli­ko kii­re – no tuli tie­ten­kin, vikat lis­tat lai­tet­tiin ava­jais­päi­vää edel­tä­vä­nä ilta­na.

Mes­su­ra­ken­ta­jan tari­nas­ta jäi eri­tyi­ses­ti mie­leen, kun hän ker­toi mil­lai­sia kom­ment­te­ja oli kuul­lut kier­ret­ty­ään ava­jais­päi­vä­nä mui­den mes­su­vie­rai­den seas­sa omas­sa kodis­saan.

Kukaan­han ei tie­ten­kään tien­nyt että juu­ri hän oli talon omis­ta­ja ja tule­va asu­kas.

Joku oli sano­nut: “On niin hir­vee etten ottais vaik­ka ilmai­sek­si sai­sin”, toi­sen mie­les­tä talo oli niin hie­no, että oli­si ollut val­mis mak­sa­maan sii­tä lähes tuplat ver­rat­tu­na raken­ta­mis­kus­tan­nuk­siin.

Miten­kö­hän sitä itse osaa ottaa vas­taan tun­te­mat­to­mien kom­men­tit omas­ta kodis­taan? Pitäi­si kai suo­jel­la itse­ään, ja pysyä pois­sa kuu­le­mas­ta mui­den mie­li­pi­tei­tä. Tur­ha toi­vo, tie­dän jo nyt. Olen sata­var­mas­ti vähin­tään joka toi­nen päi­vä vuo­den 2020 mes­suil­la pyö­ri­mäs­sä omis­sa nur­kis­sa­ni. Vin­kit sil­loin itsel­le­ni:

  1. Muis­ta, tämä on sinun makusi mukai­nen koti, mui­den ei tar­vit­se rakas­taa sitä.
  2. Jos jos­tain, niin maku­asiois­ta voi kiis­tel­lä, joten älä edes aloi­ta.
  3. Muis­te­le­pa, miten itse kom­men­toit kote­ja aiem­mil­la asun­to­mes­suil­la.

Asun­to­mes­su­jen lisäk­si meil­lä oli ihan oma oheis­koh­de, Poris­sa kun oltiin. Arvaat­te­ko mikä?? Vii­den pis­teen vih­je: Sen val­mis­tu­mis­ta sai seu­ra­ta telk­ka­ris­ta syk­syl­lä 2017. Arva­sit­ko? Kol­men pis­teen vih­je: Talon bud­jet­ti tuplaan­tui, ja mak­soi lopul­ta lähes mil­joo­nan. Joko joko?! Yhden pis­teen vih­je: Talon vas­taa­va kir­ves­mies oli hie­man per­soo­nal­li­nen tapaus.

Sadan Vuo­den Talo, tiet­ty!

Me emme löy­tä­neet talol­le mitään tar­kem­paa osoi­tet­ta, mut­ta tie­sim­me alu­een nimen. Eli navi pääl­le ja kul­mil­le pyö­ri­mään. Ei se ihan ekal­la osu­nut eteen, mut­ta löy­tyi lopul­ta. Mut­ta miten pie­nel­tä se näyt­ti! Ja vih­reäl­tä! Mei­dän sil­miim­me talo näyt­ti pal­jon mata­lam­mal­ta kuin olim­me kuvi­tel­leet. Ei sen­tään men­ty ikku­nois­ta kurk­ki­maan, mut­ta talo vai­kut­ti ole­van tyh­jil­lään. Tuli ehkä vähän sur­ku, kos­ka onhan se ihan hie­no talo, ja vai­val­la teh­ty. Itse ajat­te­len, että täs­sä oikea talo on vää­räs­sä pai­kas­sa.

Sit­ten me läh­det­tiin. Hei hei Sadan vuo­den talo, toi­vot­ta­vas­ti joku vie­lä löy­tää sus­ta kodin!

Kategoriat: post

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Duplio Facebookissa
Duplio Instagramissa
Duplio Pinterestissa