KOKO PER­HEEN PRO­JEK­TI

Mil­loin on paras aika aloit­taa talon­ra­ken­nus­pro­jek­ti? Sil­loin kun lap­set on jo vähän isom­pia, eivät vaa­di jat­ku­vaa val­von­taa, uni­kou­lut ja vaip­pa­ral­lit on taka­na päin, ehkä kou­lu jo aloi­tet­tu? Vai sil­loin kun lap­set on pie­niä ja elä­mä on muu­ten­kin hyvin täyt­tä potens­siin sata?

Mei­dän mie­les­tä näkö­jään jäl­kim­mäi­nen on parem­pi. Todel­li­suu­des­sa tus­kin mitään paras­ta ajan­koh­taa on edes ole­mas­sa. Yhtään mis­sään asias­sa. Itse ajat­te­len, että tämä het­ki on paras nime­no­maan sik­si, että lap­set on pie­niä vie­lä pit­kään. Me raken­ne­taan nyt kotia, jos­sa me asu­taan kun lap­set aloit­ta­vat eska­rin, kou­lun, kut­su­vat kave­rei­ta yöky­lään ekan ker­ran, viet­tä­vät aina­kin vii­det­tois­ta synt­tä­rit ja jou­lut ja ehkä myös rip­pi­juh­lat. Täs­tä talos­ta tulee nii­den lap­suu­den koti.

Kuva: Jan­ne Pie­ti­läi­nen

Kun me aloi­tet­tiin ark­ki­teh­tien kans­sa talon suun­nit­te­lu kak­si vuot­ta sit­ten, mei­dän pie­nem­pi tytär oli yhdek­sän kuu­kau­den ikäi­nen. En tie­dä kuin­ka pal­jon lap­set todel­la ymmär­tää täs­tä tou­hus­ta tai käsit­tää sitä, että vuo­den kulut­tua me asu­taan sii­nä uudes­sa kodis­sa. Eihän me itse­kään sitä käsi­te­tä!

Kos­ka me asu­taan parin kilo­met­rin pääs­sä mei­dän uudes­ta kodis­ta, tulee ton­til­la käy­tyä usein. Me ei edel­leen­kään raken­ne­ta siel­lä itse, vaan luo­te­taan ammat­ti­lai­siin ja kes­ki­ty­tään itse koor­di­noi­vaan roo­liin. (Se muu­ten kuu­los­ti pape­ril­la pal­jon hel­pom­mal­ta, mut­ta ei ihan niin help­poa ole ollut..) Lap­set ei tie­ten­kään kil­ju rie­mus­ta edes joka toi­nen ker­ta kun aje­taan ton­til­le, mut­ta aina­kin he ovat näh­neet omin sil­min talon nouse­van kivi kivel­tä.

Suu­rin­ta huol­ta lap­sis­sa tun­tuu aiheut­ta­van se, mitä hei­dän omil­le pupuil­le ja bar­beil­le tulee tapah­tu­maan sit­ten kun me muu­te­taan. On hyvin vai­ke­aa saa­da hei­dät ymmär­tä­mään, että muut­ta­mi­nen ei tar­koi­ta sitä, että kaik­ki omat asiat jää van­haan kotiin. Las­ten puo­les­ta itseä­ni huo­let­taa eni­ten se, että muu­ton myö­tä he jou­tu­vat vaih­ta­maan päi­vä­ko­tia kes­ken kai­ken. Ajat­te­len kui­ten­kin, että mie­luum­min nyt, kuin kou­luiäs­sä.

Kuva: Jan­ne Pie­ti­läi­nen

Ollaan pyrit­ty otta­maan lap­set huo­mioon uuden kodin suun­nit­te­lus­sa, kysyt­ty mie­li­pi­tei­tä ja ker­rot­tu mitä seu­raa­vak­si tapah­tuu. Jos­kus ne ker­too, kuun­te­lee ja ymmär­tää, jos­kus ei. Aika­kä­si­tys­hän lap­sil­la on vas­ta kehit­ty­mäs­sä, vii­si­vuo­tias tun­tuu kui­ten­kin jo ymmär­tä­vän käsit­teen ensi kesä. “Ensi kesä­nä mä täy­tän kuusi ja meen sin­ne uuteen eska­riin”. 

Tähän men­nes­sä kak­si- ja vii­si­vuo­ti­aat ovat toi­vo­neet uudel­ta kodil­ta mm. näi­tä:

  • Kul­tai­nen huo­ne
  • Omaan huo­nee­seen ylä- ja ala­ker­ta
  • Pihal­le telt­ta jos­sa voi nuk­kua
  • Pit­kä sän­ky
  • Ylä­ker­ras­sa Suo­mi ja ala­ker­ras­sa Espan­ja
  • Isom­mat kai­ut­ti­met

Jän­nä näh­dä, mit­kä näis­tä pää­see lopul­li­seen toteu­tuk­seen asti.

Kategoriat: post

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Duplio Facebookissa
Duplio Instagramissa
Duplio Pinterestissa