LAM­MI IT IS!

Jos tot­ta puhu­taan, niin ei käy­nyt iki­nä mie­les­sä­kään, että me teh­täis kivi­ta­lo. Oman talon raken­ta­mi­nen, tai raken­nut­ta­mi­nen, yli­pää­tään ei ollut ollut meil­le mikään haa­ve. Ja että kivi­ta­lo – ei sen­tään. Ekat pala­ve­rit Lam­mil­la oli fii­lis­te­lyä ja kuu­los­te­lua sii­nä mis­sä muut­kin talo­toi­mit­ta­ja­ta­paa­mi­set. Lam­mi hoi­ti yhtey­den­pi­toa huip­pu­hy­vin. He oli­vat aktii­vi­sia mei­dän puo­leem­me ja näki­vät pal­jon vai­vaa sen eteen että sai­vat meil­le mah­dol­li­sim­man totuu­den­mu­kai­sen kus­tan­nusar­vion. He tapa­si­vat mei­tä moneen ottee­seen, vaik­ka me olim­me hyvin skep­ti­siä alku­vai­hees­sa.

Tai­taa olla niin, että jos Lam­mi itse ei oli­si ollut niin aktii­vi­nen, se oli­si kar­siu­tu­nut meil­tä pois jo alku­vai­hees­sa. Luo­jan kii­tos niin ei ehti­nyt tapah­tua. Jos­sain vai­hees­sa meil­lä kai­kil­la alkoi aja­tuk­set kään­ty­mään Lam­miin. Perus­tel­tiin vuo­ro­tel­len itsel­le ja toi­sil­lem­me, mik­si kivi­ta­lo onkin nyt ykkös­vaih­toeh­to, vaik­ka alus­sa oltiin yhtä miel­tä sii­tä, että ei kivi­ta­loa. Lii­an kal­lis­ta, lii­an moni­mut­kais­ta, lii­an työ­läs­tä, lii­an kaik­kea.

Meil­lä on suvun sisäl­lä pal­jon tie­toa kivi­ta­lo­ra­ken­ta­mi­ses­ta, ja nime­no­maan Lam­min tuot­tees­ta. Kuul­tiin vink­ke­jä, koke­muk­sia, fii­lik­siä. Har­kois­ta, beto­nis­ta, ura­koit­si­jois­ta, suun­nit­te­li­jois­ta, maan­ra­ken­nuk­ses­ta, sisä­töis­tä, läm­mi­tys­muo­dos­ta, piha­töis­tä. Kyläil­tiin suku­lai­sil­la ihan uusin sil­min, tut­kit­tiin kul­mia, kat­to­ja, sei­niä, ikku­noi­ta. Kysel­tiin, mie­tit­tiin ja ver­tail­tiin.

Lopul­ta kaik­ki oli päi­vän­sel­vää. Jos me mei­na­taan tähän läh­teä, niin sen on olta­va Lam­mi. Hom­maa ja sää­töä tulee ole­maan enem­män ver­rat­tu­na täy­sin val­mii­seen talo­pa­ket­tiin. Valin­to­ja jou­du­taan teh­dä enem­män, pro­jek­tin­hal­lin­taa tulee mei­dän vas­tuul­le enem­män. Mut­ta se me halu­taan­kin teh­dä! Täl­lä tavoin teh­ty­nä mei­dän talo on enem­män mei­dän teke­mä. Me halu­taan teh­dä se näin.

Nimet on nyt pape­reis­sa. Tää on se het­ki, mis­tä ei voi enää perään­tyä. Huh. Ter­ve­tu­loa meil­le kylään Tuusu­lan Ryk­men­tin­puis­toon hei­nä­kuus­sa 2020!

Kategoriat: post

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Duplio Facebookissa
Duplio Instagramissa
Duplio Pinterestissa