PARANE PIAN, MAAILMA

Miten oudoksi kaikki voi muuttua neljässä viikossa.
Takana on nyt täysi kuukausi vapaaehtoista karanteenia. Meillä molemmilla on sellainen työ, mitä voi tehdä täysin etänä, joten jäätiin työpaikkojen ohjeistusten mukaan kotiin töihin jo ennen virallista poikkeustilaa. Samalla tytöt jäi pois päiväkodista.
Uuteen arkeen on oikeastaan jo tottunut. On löytynyt jonkinlainen rytmi. Kolme erillistä makkaria helpottaa, se että tytöt on löytänyt keskinäisen dynamiikkansa helpottaa, iPadit helpottaa. Suurin helpottaja on naapuri, joka katsoo pihalla lasten perään pari kolme tuntia meidän työpäivän aikana. Olen tästä ikuisesti kiitollinen.
En muuten muista, onko viimeisen vuoden aikana ollut kertaakaan aiemmin tällaista tilannetta — kokonainen kuukausi niin että lapset ei ole ollut kumpikaan kipeänä.
Koska ollaan pysytty itse terveinä, ollaan käyty itse kaupassa. Mies hoitaa ruokavarastot kuntoon kerran viikossa. Itsehän en ole käynyt missään julkisella paikalla kertaakaan ennen eilistä, kun hain paketillisen käsidesiä Postista.
Kotona olo ei harmita yhtään. Aina on tekemistä, enkä oikeastaan muista että olisin montaakaan kertaa elämässäni ajatellut, että onpa tylsää. Matkustusrajoitukset Suomen sisällä tai ulkomaille ei harmita. (Olen muuten aina vähän hävennyt sitä, etten ole ollut oikein kiinnostunut matkustelusta. Nyt ei tarvi miettiä sitä.)

Tämän oudon tilanteen keskellä meillä on ollut yksi iso positiivista stressiä tuova asia — talo. Meidän projekti oli jo poikkeustilan alkaessa loppusuoralla, eikä siten ole hidastanut meillä juurikaan mitään. Kaikki tavarantoimitukset oli jo ehtinyt tulla, ja ne mitä oli ja on tulematta, tulee Suomesta.
Tiesittekö, että jos jokainen käyttää 10 euroa enemmän kuussa kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin, mahdollistaa se 10 000 suomalaisen työn pysymisen. Tee siis vastuullisuusteko!
On muuten ollut ihan huippua, että nyt kun ollaan #kaikkikotona #pysykotona #kotonahyvä, että on kaksi kotia!
Eilen saimme uutisia tulevan kesän asuntomessuista. En ole edelleenkään yllättynyt että muutoksia tulee, mutta en myöskään ollut ehtinyt miettiä etukäteen, mitä ne muutokset voisi konkreettisesti olla.
Tämän hetken tieto on, että asuntomessut siirtyvät noin kuukaudella eteenpäin.

Yksi kuukausi lisää tähän kolmen vuoden projektiin ei sinänsä tunnu missään, mutta tähän kytkeytyy monta muuta isoa asiaa. Ja ne on tietenkin isoja kaikille muillekin alueen rakentajille. Kuten miten asumisjärjestelyt hoidetaan, kun moni on myynyt ja irtisanonut nykyisen asuntonsa aiemman aikataulun mukaan. Mihin lapset menevät päiväkotiin, missä aloittavat eskarin.
Luulen että useammallekin rakentajalle tämä lisäaika on hyvä juttu, mutta niille joilla oma projekti on edennyt aikataulussa, tämä on enemmänkin huono juttu.
Pidän itse tärkeimpänä sitä, että messut saataisiin pidettyä mahdollisimman samoin tavoin kuin aiempina vuosina. Monet perheet, yritykset ja yksityisyrittäjät on tehnyt valtavasti työtä näiden kohteiden eteen. Meillä on niin hienoja kumppaneita, joiden kanssa olemme suunnitellut ja toteuttanut asioita meidän uuteen kotiin. Niiden täytyy tulla nähdyksi!
En voi olla tästä vihainen kenellekään. Olen surullinen ja valmis jatkamaan tätä eristettyä elämää, kunhan tämä vaan menisi ohi.

Parane pian, maailma.
0 kommenttia